ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

5. elokuuta 2014

LONTOO: KEW GARDENS

Neljä päivää on kulunut Lontoosta palattuani, ja olen käyttänyt ne jatkamalla lomaani sosiaalisesta mediasta. Tuntuu hämmentävältä, että kirjoitin ensimmäiset twiittini Lontooseen lähtöni jälkeen vasta eilen, ja että olen ollut niin eristyksissä muusta maailmasta, etten edes kuullut koko (suhteellisen eeppisestä) Orlando Bloom vs. Justin Bieber –kuviosta kuin vasta tänään. Loma on kuitenkin tullut tarpeeseen. Lontoon ihmismerien jälkeen oli ihan hyvä viettää pari pyjamapäivää tukka sotkussa, meikeittä, kirja kourassa ja kuunnellen How to Train Your Dragon 2:n soundtrack läpi liian monta kertaa.

Nyt olen kuitenkin vihdoin jaksanut käydä läpi päälle seitsemänsataa Lontoossa räpsimääni kuvaa ja päätynyt tietokoneen näppäimistön ääreen hapuilemaan sanoja ja etsimään oikeanlaisia lauserakenteita, joilla voisin välittää edes jonkinlaisen representaation matkasta.

Viikko sitten maanantaina heitettiin siis hyvästit Suomen maankamaralle lentokoneen noustessa ilmaan kello kahdeksan paikkeilla. En oikein erityisemmin välitä lentämisestä, joten suljin ajatukset lentokonetta ympäröivältä tyhjyydeltä ja äärettömältä ohuen ilman massalta, ja keskityin kirjoittamaan muutaman uuden kohtauksen tarinaan, jota olen tänä kesänä työstänyt (välillä tosin vilkuilin äidin kirjaa ja toisella puolella nukkuvaa hämmentävän hyvin pukeutunutta nuorta miestä).

Parasta lentämisessä on laskeutuminen, se tunne, kun pyörät iskeytyvät jälleen maahan ja kone lähtee hurjaan syöksyyn kiitorataa pitkin. Olen sitä mieltä, että ainoastaan sen tunteen takia lentokoneen matkassa kulkemista kannattaa harrastaa. (Viis siitä, että lentokoneella pääsee matkustamaan kivoihin paikkoihin.)

Lontoossa hankkiuduttiin metroon ja metroiltiin itsemme Kew’hun, missä oli luvassa Kew Gardensin kasvitieteellisen puutarhan valloittaminen. Oltiin käyty tuolla molemmat aikaisemminkin, mutta oltiin sitä mieltä, että kyseessä on ehdottomasti useammankin vierailun kestävä kohde. Sitä paitsi viimeksi käytiin puutarhassa kesäkuun alkupuolella, jolloin alkukesän haaleat värit ja koleus olivat aika vallitsevassa osassa, ja ounasteltiin (aivan nappiin, kuten puutarhaan päästyämme saatiin todeta), että heinäkuun lopussa väriloisto ja paikan yleisilme olisi jotain aivan toista luokkaa. 


Ja voi pojat kun tuo vaan on niin upea paikka! Jo pelkästään Kew Gardensin kasvihuoneet ovat elämys. Trooppinen hiostavuus, hämmentävät kasvit (omaperäisimpien nimien tittelit myönnettäköön ”dragon’s blood” ja ”toothpaste tree” –nimisille yksilöille). Palmut, joiden oksat kaartuvat kohti huoneiden kattoja, ja eksoottiset kukat, puiden juuret, kiehtovat rappuset keskellä kasvihuoneita, kauniit rakenteelliset yksityiskohdat arkkitehtuurissa. 


Rakastuttiin jo edelliskerralla myös penkkeihin, joita on ripoteltu ympäri puutarhaa. Ne on lahjoituksia edesmenneiden ihmisten muistoksi, ja jokaiseen penkkiin on kiinnitetty muistolaatta. Ihan tajuttoman traagisen suloista. (Haluaisikohan joku ihminen lahjoittaa tuollaisen munkin nimellä varustettuna joskus tulevaisuudessa tuonne puutarhaan...?)


Uusi tuttavuus oli pitkospuut, jotka kulkivat puiden latvojen tasalla. Äiti ei korkeanpaikankammoisena kiivennyt  mukaan, joten päädyin kiertämään muutaman sadan metrin pituisen reitin yksin kameran kanssa. Huikean hauska idea, mutta mua jäi vähän harmittamaan, kun latvasta ei nähnytkään koko puutarhaa, vaan ainoastaan yhden kasvihuoneen, paljon puiden latvoja ja nurkkauksen puutarhan kompostointialueesta. 


The Water Lily Housessa päästiin näkemään, miten suunnattomia vesililjoja hoidetaan, kun kaksi puutarhan työntekijää laahusti vedessä kukkien keskellä jättiläiskurahousuissa nyhtäen rikkaruohoja. Yllättäen olin aikas tyytyväinen, että mun sairaalahuoltajan työnkuvaan ei liity reisiin asti vedessä laahustamista, hah. 


Suosikkikohteeni Kewssä tällä kertaa oli The Princess of Wales Conservatory, jossa en ollut aikaisemmin käynyt ja jossa oli tähän aikaan vuodesta kauniimpaa kuin muissa kasvihuoneissa. (Tuolta löytyi myös kaktuksia, uiui!)

Päivä hujahti Kewssä nopeasti. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun vihdoin löydettiin tie takaisin metrolle ja suunnistettiin sisään kirjautumaan hotellille, joka sijaitsi aika kivassa paikassa Kensington Gardensin laidassa. Illalla taidettiin vielä mennä hortoilemaan hetkeksi Oxford Streetille ja syömään pitsaa ja lasagnea. Huikea aloitus huikealle reissulle, mutta pakko myöntää jalkojen huutaneen armoa päivän päätteeksi, eikä pää pannut lainkaan pahakseen, kun painoin sen pehmeää tyynyä vasten ja annoin silmien lupsahtaa kauniiseen uneen.

Nyt tämä neitonen aikoo mennä työntämään päänsä ihan täältä kotoisasta Suomesta löytyvään tyynyynsä. Elikkäs to be continued… :D

1 kommentti:

  1. ihana blogi! :)

    http://littlethingswithjassy.blogspot.fi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥