HANKINTOJA UUTEEN KOTIIN

Keskiviikkona oli mun ja kämppiksen ”retkeillään Riihimäelle shoppailemaan mikroaaltouuni ja imuri” –päivä. Ajateltiin, että vahinkotavaravarastolta voisi löytyä halvalla hauskoja kotitalouden pyörittämisen kannalta välttämättömiä juttuja, ja kyllähän sieltä löytyikin: mukaan tarttui muun muassa pinkki tiskiharja ja omenanvihreä lattiamoppi. Imuri ja mikroaaltouuni tosin jäivät ostamatta, mutta mitäs noista, kun löysin kasan ihanaakin ihanampia lasipulloja. Kukkamaljakoiksi, koristeeksi ikkunalaudoille tai kirjahyllyn päälle, puolustautumisvälineeksi, soittimeksi, juomapulloksi, kaukoputkeksi – pulloille keksii käyttökohteita kymmenen heti yhdeltä istumalta, joten hyödyllisyys on taattu, ja varsinkin, kun hintaa oli päätähuimaavat 25 senttiä/pullo, mukaan lähti heti neljä kappaletta. (Ja voi että kun nuo pullot osoittautuivat fotogeneettisiksi! Olisi tehnyt mieli tehdä postaus yksinomaan niistä räpsityistä kuvista!)

Eilen taas minä, kolme muuta nuorta naista ja kämppiksen poikaystävä (joka nimettiin viralliseksi kuski/kantaja/sohvantestaajaksi) paettiin hellettä piiloon Ikean viileyteen ja lihapullien katkuun. Jostain syystä minä olin (taas kerran) se, joka palasi kotiin kaikkein isoimpien kassien kanssa. Mutta kun 24 mustaa henkaria ja 60 turkoosia roskapussia vain ovat aika must-have juttuja omassa kodissa! Ehkä ei-niin-must-have juttujen listalta löytyy tuo musta söppänä herätyskello (5,99€) ja kannelliset lasipurkit (2,99€, 3,99€ ja 5,99€), joissa aion säilöä makaronia, riisiä, mysliä, pellavansiemeniä, kaurahiutaleita, muroja ja muuta hyvää.

Astiapuolellekin löytyi täydennystä Ikeasta. Aiemmin tällä viikolla täydensin valkoisten Teema-lautasten kokoelmaani ostamalla Tokmannista muutaman kappaleen 21cm:n ja 23cm:n halkaisijan ruokalautaisia, ja eilen löytyi 24-osainen Dragon-aterinsetti (20€) sekä 6 kpl Godis-laseja (4€). Aterimet ostin yhtä lailla nätin muotoilunsa kuin nimensäkin takia, nimimerkillä ”ykköshaaveeni on edelleen saada lemmikiksi lohikäärme”.

Muita kuvissa näkyviä ihastuksia olen tällä viikolla haalinut niin Prismasta (dippikulhot, 1,95€/kpl), Citymarketista (puinen leikkuulauta, n. 10€) kuin Jaakon markkinoiltakin (puulastat). Nyt tavarat pursuilevat ah-niin-epätyylikkäästi mun huoneeni pöydillä, lattioilla ja hyllyillä, ja mun sormet syyhyävät päästä kuskaamaan niitä jo uuteen kämppään. Avaimet saisi hakea ensi viikolla, mutta allekirjoittanut herää huomenna neljältä ja lentää Lontooseen. Ehkä sieltä löytyy lisää kauniita sisustusyksityiskohtia uuteen asuntoon…

TYTTÖ JOKA EI NÄYTTÄNYT KAHVINJUOJALTA

Kaksi hauskinta asiaa, jotka olen itsestäni tänä kesänä kuullut sanottavan:

1. En kuulemma näytä ihmiseltä, joka juo kahvia. (työkaverin suusta)

2. Olen kuulemma ihminen, joka saa toiset avautumaan, kuuntelija. (sukulaistäti vuodatettuaan puolihuomaamattaan mulle elämäntarinansa sukujuhlissa)

En tiedä, kuinka hyvin kumpikaan väitteistä minua kuvaa, mutta kiehtovia ajatuksia ne ovat kumpainenkin. Olisihan se hauskaa, jos ulkonäöstäni voisi päätellä, etten ole kahvinjuoja, ja olisihan se hauskaa saada joskus tulevaisuudessa lehtijuttuja varten haastattelemani ihmiset kertomaan kiehtovia tarinoita, salaisuuksia itsestään. Salaisuuksien kuulemisen jälkeen voisin mennä paikalliseen kahvilaan, juoda kupin teetä ja kirjoittaa kirjan kaikesta kuulemastani.

Viime aikoina en tosin ole kirjoittanut paljoa, en salaisuuksista enkä muustakaan. Sen sijaan hain kirjastosta kasan nuottivihkoja ja koskin neljä vuotta kaikessa rauhassa pölyttyneeseen pianoon, yritin saada sormet notkistumaan koskettimille. Oli hauska huomata, että Für Elise on jäänyt pianotunneilta niin täydellisesti lihasmuistiin, että sen pystyy palauttamaan mieleen vuosienkin jälkeen. Tällä hetkellä kyseinen kappale on myös ainoa, joka repertuaariini kuuluu. Taru Sormusten Herra –elokuvien musiikkia ja My Heart Asks the Pleasure First –kappaletta olen kuitenkin vastaanhangoittelevine sormineni yrittänyt tapailla. Haaveilen, että Jyväskylästä löytyisi kirjastosta piano, jota saisi käydä soittamassa.

Kuvat ovat ikivanhoja. Niissä esiintyvät muinaisen Jumbo-reissun saaliina saadut kuteet ja aurinkoinen Kuittila ja ajankohta, jolloin mulla ei vielä ollut superoutoa rusketusta käsivarsissa. Zaran paita, Vero Modan housut, DinSkon sandaalit. Odotan suunnattomalla hartaudella, että saan heittää tän asuyhdistelmän ensi viikolla Lontoossa päälleni! (Ajatella! Ensi viikolla! Jejejejejeee!)

VARPAANVÄLIT TÄYNNÄ YYTERIN KARHEAA HIEKKAA

Eilen aamulla pakkasimme kolmen kaverini kanssa kimpsumme ja kampsumme meidän autoon ja huristelimme rannikolle Porin tuntumaan, Yyteriin ja Reposaareen mökkeilemään. Oltiin vuokrattu neljän hengen supervaatimaton ja superedullinen kahden kerrossängyn talous Siikaranta camping –leirintäalueelta ja iloisina mutta himpun verran huonosti asiaan perehtyneinä lähdimme matkaan. Jotakin etukäteissuunnittelun tasosta (ja kuskin maantieteentuntemuksesta) kertonee se, että kun viimeinen mökkeilijä oli saatu noukittua autoon Hämeenlinnassa, oli pakko pysähtyä kysymään, että mihinkäs suuntaan tästä nyt sitten pitäisi lähteä ajamaan…

Autossa soi Imagine Dragons, Linkin Park, Omituisten otusten kerho, Hobitin soundtrack, How To Train Your Dragon 2:n soundtrack sekä Nightwish, eikä meillä ollut mitään käsitystä, mitä kaksipäiväinen karkumatka rannikolle tulisi pitämään sisällään – me vain ajettiin, naurettiin ja vaihdettiin kuulumisia, kun ei oltu pitkään aikaan nähty kunnolla, ja suunniteltiin samalla kun aika kellui letkeästi eteenpäin.

Yyterin rannat oli ensimmäinen kunnon pysähdyspaikkamme Porin matkahuollolla tehdyn harharetken ja ABC:llä nautittujen pitsojen ja hampurilaisten jälkeen. Mittari näytti 24 lämpöastetta, jalat upposivat karhean pehmeään hiekkaan ja vastaan tulevat ihmiset tuoksuivat aurinkovoiteelta. Syötiin karkkia ja suolakeksejä, kahlattiin vedessä, pelattiin korttia ja nautittiin auringosta ja hyvästä seurasta.

Rannalla lötköilyn jälkeen lähdettiin tutustumaan mökkiin, joka todella oli vaatimatontakin vaatimattomampi, mutta siellä oli lämmintä ja siistiä, ja liesi, jolla sai keitettyä aamulla teeveden, joten minä olin enemmän kuin tyytyväinen. Kipattiin tavarat mökin pöydälle ja lähdettiin grillaamaan maissia nuotiolle ja kiipeilemään Reposaaren rantakallioille, makailemaan auringon lämmittämille kiville ja kuvailemaan heiniä ja kukkasia. Innostuttiin taidekuvista, tuulimyllytaiteesta, hypyistä korkealle maanpinnan yläpuolelle. Oltiin siinä hetkessä, silloin, kuin hidastempoinen elokuva, joka jää jumittamaan yhteen hetkeen, eikä liiku, eikä mitään ihmeellistä tapahdu, mutta silti se kohtaus tarvitaan, se kertoo jotakin oleellista elämästä, hetkistä, pienistä, yksinkertaisista, niistä jotka ovat elämää täynnä.

Nukuttiin. Minä ensimmäisenä, muut myöhemmin. Kaveri yritti kuvata auringonnousun, minä en jaksanut nousta.

Aamulla oli luvassa minigolfia ja korttipelejä, minkä jälkeen sää näytti sen verran sateiselta, että todettiin rantafiiliksen jääneen edellispäivään. Yyterihengailun sijaan ajeltiin Porin keskustaan kiertelemään kaupoissa (löysin Tigerista täydellisen mustan kesähatun, juuri sellaisen jota olen etsinyt!) ja syötiin mascarpone-lemon-lime jäätelöä, joka on harvinaisen hyvää.

Nyt väsyttää – taas. Ihanaa, kun on tuollaisia ystäviä. Ensi vuonna sama porukka, sama paikka? Omiin korviin kuulostaisi ainakin erinomaisen kauniilta suunnitelmalta. 

TÄHTIIN KIRJOITETTU VIRHE

You don't get to choose if you get hurt in this world, 

but you do have some say in who hurts you. 

- The Fault In Our Stars

Tämän postauksen piti alkuperäissuunnitelman mukaan kertoa kaikista hienoista elokuvista, jotka olen nähnyt tällä viikolla. Minun oli tarkoitus analysoida Like Crazyn hienovaraista kerrontaa, kaunista kameran käyttöä, kyyneleitä, yksinkertaisia rakennuspalikoita, ja haikeaa loppua, joka jää vaivaamaan mieltä vastaamattomilla kysymyksillään. Minun piti kertoa Vihan liekeistä, siitä kuinka rakastan Johannaa ja Finnickiä, ja kuinka kohtauksista suosikkini on se, jossa Johanna riisuu vaatteensa hississä (koska voi Jenniferin ja Joshin ilmeet!). Piti hämmästellä Henkien kätkemän selittelemätöntä älykkyyttä, suorasukaista nerokkuutta, koko sitä maailmaa, jonka Hayao Miyazaki on ihmeellisen mielensä sisällä luonut. Oli tarkoitus kertoa Näin koulutat lohikäärmeesi 2:sta, joka on ehdottomasti katsottava alkuperäisäänillä, jonka musiikki oli huikea, ja joka sai kylmät väreet kiirimään selkäpiissä.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat. En aio kirjoittaa kaikesta edellä mainitusta, sillä kävin juuri katsomassa Tähtiin kirjoitetun virheen. Tulos: istun autossa, luonnostelen tätä postausta muistivihkooni – ja itken. Tarvinneeko edes todeta, että kyseessä oli aivan käsittämättömän mahtava elokuva?

Heti alkuunsa on todettava, että lue kirja ensin. Koska vaikka elokuva olikin upea ja eheä kokonaisuus, joka toimii täydellisesti itsenäisenä teoksenaankin, kirja vain yksinkertaisesti on vielä parempi. Ja sitten, kun olet lukenut kirjan, voit mennä pimeään elokuvasaliin 40 muun itkevän teinitytön (ja muutaman paikalle eksyneen teinipojan) kanssa ja itkeä sydämesi lattialle uudestaan.

Hazelin ja Augustuksen tarina on vain jotakin eeppistä. Se on tämän vuosikymmenen Notebook ja Titanic – ääretön ja kaunis (and some infinities are bigger than other infinities). Näyttelijät olivat täydellisiä ihan jokainen (en muista milloin viimeksi olisin nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ja ollut tyytyväinen ihan jokaiseen roolitukseen), ja erityismaininnan hurmaavuudestaan saavat Nat Wolff ja erityisesti Ansel Elgrot, jolla on huikea hymy.

Kokonaisuuden lisäksi pienen pienet yksityiskohdat saivat minut hullaantumaan. Esimerkiksi se, että Hazel ja Augustus katsoivat Buffy vampyyrintappajaa (suosikkisarjaani!), tai se, että An Imperial Afflictionin vieressä Hazelin kirjahyllyssä olivat C.S.Lewisin Narnian tarinat (suosikkikirjani!). Saattaa tosin olla, että näin harhoja. Pitää tulla takaisin elokuvateatterille tarkistamaan pikapuoliin.

Nyt minun pitäisi saada itseni kasaan, että voin ajaa kotiin turvallisesti. Naama sotkussa, silmät punaisina ja nenä tukossa. Oli kyllä kaikkien näiden kyynelten arvoinen elokuva!

*

Jälkihuomautus: koska tämä löytyy blogista, selviydyin kotiin ehjin nahoin. Itkettää tosin vieläkin. Voihan marakatti. 

15 RANDOMIA ASIAA MINUSTA

1. Rakastan photobootheja, sosiaalista mediaa, kirjoittamista, smoothieita, Narnian tarinoita, itkemistä, leffateattereita, nauramista, Notting Hilliä (paikkaa, en leffaa), kriittisyyttä, salmiakkia, kirjakauppoja ja leffamusiikkia.

2. Olen surkea small talkissa. Hirvittävintä on joutua puhumaan puolituttujen kanssa täpötäydessä autossa tai ruokapöydässä.

3. Olin lukiossa tiedelinjalla ja neurologia on äärettömän mielenkiintoista.

4. Suosikkinäyttelijöitäni ovat muun muassa Ryan Gosling, Emma Stone, Audrey Hepburn, Jake Gyllenhaal, Helena Bonham Carter, Carey Mulligan, Eddie Redmayne ja Joseph Morgan.

5. Jos olisin supersankari, haluaisin supervoimieni olevan lentäminen, superälykkyys ja taito muuttua näkymättömäksi.

6. Uskon, että maailma on luotu eikä sattuman tulos. 

7. Olen kirjoittanut kolme romaania, ensimmäisen niistä kymmenvuotiaana. Se on myös ainoa, jonka olen kenenkään koskaan antanut lukea.

8. Olen vasta pikku hiljaa alkanut tajuta, että oon ihan liian pitkään ostanut itselleni numeron liian isoja kenkiä…

9. Ensimmäinen kännykkäni oli Nokian 1110D ja sain sen 12-vuotissynttärilahjaksi. Ihanan nostalginen,  värinäytötön ja perinteisellä matopelillä varustettu superkännykkä toimii vieläkin, mutta vaihdoin sen silti viime kesänä nykyiseen puhelimeeni, iPhone 4S:ään. Erään onnettoman pääsykoereissun ja yhden unohtuneen iPhonen ansiosta olen nykyään myös Nokia C2-puhelimen onnellinen omistaja.

10. En hirveästi tykkää eläimistä, mutta oon hulluna kirahveihin ja kissatkin on kivoja.

11. Scifi-kirjat ovat parhautta. Eivät kuitenkaan mitkään avaruusseikkailuista kertovat, vaan erilaiset tulevaisuuteen sijoittuvat yhteiskuntakuvaukset. Suosikkejani genrestä ovat Bernard Becketin Genesis, Justin Croninin Ensimmäinen siirtokunta sekä Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia.

12. Minusta tee on juomista kaunein. Aamu ei lähde kunnolla käyntiin ennen kupillista karibian aurinkoa tai Twiningsin Four Red Fruits Tea'tä.

13. Alkaisin luultavasti kasvisyöjäksi, jos kana ei olisi niin hyvää.

14. Ala-asteella haaveilin, että minusta tulee isona etsivä, puunveistäjä, astronautti, kirjakaupan omistaja tai arkeologi.

15. Jonakin päivänä haluan vielä matkustaa Australiaan ja nukkua puun latvaan rakennetussa hotellissa Afrikassa.

KUKKAMEKKO, PUNAISET HUULET JA PALJAAT VARPAAT

Jo joutui armas aika ja paljaat varpaat ja aurinko ja kesämekkokelit. Oi parhautta! Eilen kuvailtiin kesäkuteita Kuittilassa Saran ja Jennan kanssa, mulla oli päälläni H&M:n mekko ja Vero Modan bleiseri, jonka pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen vihdoin löysin viime viikon Jumbo-reissulla.

Neljä muuta hienoa asiaa:
Ensimmäinen asuntotarjous on vastaanotettu ja kämppiksen kanssa pohdiskellaan, josko sen ottaisi vastaan. 
Yöpöydällä odottelee kasa paksuja kirjoja ja sänky on pehmeä.
Töihin ei tarvitse mennä ennen kuin vasta maanantaina. 
Ensi viikonloppuna luvassa The Fault In Our Stars -leffa ja kavereitten kanssa mökkeilyä rannikolla. 

Huomenna teen lasagnea, pyöräilen kauppaan ostamaan dödöä ja luen dekkarin. Aika nappi plääni, jos multa kysytään.