ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

13. marraskuuta 2015

JALANJÄLKIÄ FIRENZEN USVAISTEN KATUJEN KIVISSÄ


Tihkusateinen, suloinen, vehreiden kukkuloiden ympäröimä Firenze. Mä olin kuumeessa, mutta se ei saanut mua jäämään hostellille möhisemään. Villapaita päälle, särkylääkenappi naamaan ja juoksentelin hurmaantumaan punatiilikattoisesta kauneudesta.


Duomon aukion Santa Maria del Fiore -kirkko hallitsi Firenzen keskustaa majesteettisella otteella. Kirkon kupoli oli suositumpi käyntikohde, mutta nopeammin pääsi kipuamaan kellotorniin, josta näki melkein yhtä pitkälle. Siispä minä ja matkaseurani päätimme skipata jonottamisen ja tepastella 414 porrasta 85 metrin korkeuteen. Vaikka tornin ahdistavat porraskäytävät muuttuivat ainoastaan kapeammiksi korkeuksiin kohotessamme, me selvittiin sankareina huipulle asti. Silmät vain sulivat rakkaudesta ympäröiviä maisemia kohtaan. 


Antiikin ja renesanssin taiteesta meinasi tulla Italian aikana ähky. Nähtiin hurjan upeita freskoja joka puolella, muun muassa Santa Maria del Fioressa, ja hurjan alastomia patsaita Uffizin galleriassa. Jälkimmäisessä käytiin bongailemassa myös kuuluisuuksia, löydettiin sieltä muun muassa Botticellin Kevät ja Venuksen syntymä. Tunnustus: Mulle on vielä vähän hämärän peitossa, että miksi ne teokset pitää nähdä itsekin - eikö riitä, jos ne on nähnyt oppikirjassa viisisataatuhatta kertaa? Oonko kauheen sivistymätön, kun mua antiikin alastomat heebot ei hirveästi säväytä, vaan sytyn vähän modernimmalle taiteelle? 


Arnon ylittävä Ponte Vecchio jalokivikauppoineen oli veikeä. Ilmeisestikin sillalla on aikoinaan ollut teurastajien puoteja, mutta sitten joku mr. herttua ei tykännyt teurastustöryn hajusta, ja päätti, että sillan pikkuruisiin taloihin on perustettava jalokivikauppoja. Me käytiin bongailemassa potentiaalisia vihkisormuksia matkaseurani kanssa, mutta esillä olleet yksilöt olivat sen verran prameita, etteivät miellyttäneet kummankaan silmää. Poikaystäväkin tykkäsi, kun kerroin, että vihkisormusta ei tulevaisuudessa sitten tarvitse lähteä hakemaan Italiasta asti, heh.

Joen toiselta puolelta löytyi myös parasta pastaa, jota syötiin koko reissun aikana! Valitettavasti en muista paikan nimeä, enkä edes tarkkaa sijaintia, koska me vaan lähdettiin harhailemaan ja satuttiin pienelle aukiolle, jonka ympärillä oli useampi suloinen ruokapaikka. Sitten marssittiin sisään sellaiseen, joka näytti viihtyisimmältä ja annettiin sydämiemme sulaa sen ruuan äärellä. Oih! Siellä oli myös hurmaavat tarjoilijat. Yksikin kyseli meiltä, että minne ollaan matkustamassa seuraavaksi ja kuultuaan, että Berliini on viimeinen pysähdyspaikkamme ennen Suomea, hän totesi, että sittenhän meidän on osattava tilata saksaksi olutta. "Ein Bier, bitte", hän opasti ja oli hyvin tyytyväinen, kun opittiin hurjan nopeasti.

Etukäteen Firenzen hostellimme, Hostel 7 Santi, oli se, josta olin eniten innoissani. Kukapa ei olisi innoissaan hostellista, joka on tehty vanhaan luostariin? Kävi kuitenkin ilmi, että vanha luostari ei ainakaan tässä tapauksessa ollut kuin vanha linna, jossa ritarit hyppelivät prinsessojensa kanssa aikoinaan, vaan hyvin kolkko ja askeettinen tiilikompleksi. Hostelli oli siisti ja turvallinen ja lisämaksusta ostettava aamiainen oli hurmaavan monipuolinen, mutta paikassa ei ollut samaa lämpöä kuin Rooman kodikkaassa pikkuhostellissamme. Möh.

Firenze oli suloinen. Kuumeen ja särkylääkkeiden vaikutuksesta olin aika ajoin jokseenkin villillä päällä, ja matkaseurani joutui kuuntelemaan välillä hyvinkin rouheaa huumoria. Iltaisin kääriydyin kaulahuiviini ja skypetin tuntikaupalla poikaystävälleni hostellin käytävältä. Kahden ja puolen Firenzessä vietetyn päivän kuluttua kasvatimme siivet ja lensimme Berliiniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥