ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

25. marraskuuta 2015

PIENEN RAKKAUSTARINAN ALKUNÄYTÖS

Ei minun pitänyt rakastua.

Suunnitelma oli seuraava: lukio loppuun, opiskelemaan lääkikseen Tampereelle, vuosi ulkomailla, vapaaehtoistöitä papukaijojen suojelualueilla, lastenlääkäriksi tai neurologiksi erikoistuminen, unelmien miehen tapaaminen 25-vuotiaana, naimisiin, koti, lapsia 30-vuotiaana ehkä.

Lukio loppui. Siitä eteenpäin suunnitelma lampsi suolle. Enpäs lähtenytkään opiskelemaan lääkäriksi, vaan päädyin journalistiikanopiskelijaksi Jyväskylään, vaikka olin haaveillut Tampereesta ysiluokasta lähtien.

Kämppis rahtasi minut opiskelijailtoihin. Siellä oli poika, jonka kanssa kämppikseni oli jutellut joskus facebookissa, vaikka he eivät olleet koskaan tavanneet. Selvisi, että poika opiskelee tietotekniikkaa. Pidin tämän mielessä, jos joskus vaikka tarvitsisin apua tietokoneiden kanssa.

Syksy kului. En tarvinnut apua tietokoneiden kanssa, mutta tuli joulu ja tuli uusi vuosi ja tuli helmikuu ja tuli televisiotyönkurssi, jossa opiskelijoiden piti kuvata lyhytelokuva. Pyysin poikaa toiseksi näyttelijäksi, koska pidin häntä helpostilähestyttävänän tyyppinä ja ajattelin, että hänen kanssaan voisi olla luontevaa kuvata elokuvaa.

Tutustuimme paremmin. Olin onnellinen siitä, että minulla oli läheinen miespuoleinen ystävä, sillä minulla ei ollut ollut sellaisia kovin montaa aikaisemmin. Kuitenkin jo maaliskuun taittuessa kohti loppuaan aloin varovaisesti kiinnostua hänestä muutenkin kuin vain ystävänä. Kokeilin kerran, kuinka paljon pidempi hän on minua, jos minulla on korkeimmat omistamani korkokengät jalassa. Totesin, että paljon pidempi. Olin tyytyväinen, mutta yritin silti vielä hetken vakuutella itselleni, että olemme vain kavereita.

Parikin ystävääni kuitenkin huomasi, että juttelin pojan kanssa pitkiä aikoja hyvinkin intensiivisesti aina nähdessämme. Minulle huomautettiin asiasta. Huh huh, totesin itsekseni, mutta myönsin vihdoin ääneen ystävilleni, että saatan olla pojasta kiinnostunut.

Lukuvuosi loppui, minulla alkoi kesätyöt ja muutin kesäksi Hämeenlinnaan. Poika jäi Jyväskylään. Minusta tuntui pahalta joutua eroon hänestä neljäksi kuukaudeksi. Aloimme kuitenkin puhua whatsappissa jo viikko ennen muuttoani. Puhuimme päivittäin. Puhuimme monta tuntia. Puhuimme viesteillä, jotka olivat niin pitkiä, että yhden kirjoittamiseen meni usein puolesta tunnista neljäänkymmeneenviiteen minuuttiin. *

Näimme kesällä ensin Jyväskylässä. Oli kulunut kolme viikkoa töideni alkamisesta. Menimme yhdessä kahville ja ihailimme harjun näkötornista maisemia. Poika esitteli minut kissalleen ja minä ryöväsin hänen levyhyllynsä. Parin viikon päästä ajoimme yhdessä Lempäälästä Jyväskylään viikonlopun viettoon. Kahden tunnin ajomatka muuttui lähes viiden tunnin ajomatkaksi, kun pysähdyimme syömään huoltoasemalle ja juttelimme autossa pojan pihassa ainakin tunnin ennen kuin ajoin majapaikkaani toisen kaverini luo kolmen aikaan aamuyöstä. Tästä parin viikon kuluttua Jyväskylän ystäväni tulivat porukalla vierailemaan kotiini Hämeenlinnaan. Poika tuli myös. Hänellä oli syntymäpäivä sinä viikonloppuna. Tein hänelle kakun. Hän toi minulle suklaata ja teetä. Hämeen linnassa vieraillessamme onnistuimme jättäytymään muusta porukasta ja löytämään salakäytävän.

Kului vielä kaksi viikkoa. Tuli kesäkuun viimeinen viikonloppu. Sastamalassa oli evankeliumijuhlat. Poika riensi paikalle työpäivänsä jälkeen ja halasimme ehtoollisjonossa. Menimme iltaohjelmaan ja kello kolmen aikaan yöllä, kun muut olivat jo menossa nukkumaan, totesimme, että olisi kiva vielä mennä jonnekin kävelemään.

Löysimme Sastamalan läpi virtaavan veden ääreltä penkin ja katselimme yhdessä järven peittävää sumua ja auringonnousua. Kävi ilmi, että hän on kiinnostunut minusta. Kävi ilmi, että minä olen kiinnostunut hänestä. Puhuimme aamuseitsemään. Saman päivän iltana minusta tuli hänen tyttöystävänsä. Käsi löysi varovasti toisen käden. Sormet takertuivat toisiinsa. Hymyn kareet pilkottivat huulien nurkissa.

Ei minun pitänyt rakastua. Hupsista. Rakastuin kuitenkin.

Minun poikaystäväni on ihanin kaikista.

Minun poikaystäväni keksii parhaita salaliittoteorioita. Hänet on mahdollisesti luotu samassa salaisessa laboratoriossa kuin minutkin, sillä aivoissamme tuntuu olevan samanlaisia palasia, jotka saavat meidät tekemään samoja eriskummallisia huomioita elämästä, miettimään samoja sanoja samanaikaisesti, ymmärtämään toistemme hämmentäviä päähänpistoja. Tätä ei voi selittää muulla kuin yhteisellä laboratorioalkuperällä ja aivokokeilla, joita meille on aikoinaan tehty.

Minun poikaystäväni on ihan käsittämättömän suloinen. Kun hän innostuu jostakin levystä tai pelistä, hän saattaa puhua siitä keskeytyksettä monta kymmentä minuuttia. Hänellä on luontainen taipumus puhua niin eläytyen, että minäkin kiinnostun asioista, joista en ole aiemmin liiemmin välittänyt.

Minun poikaystäväni on ihmeellisin. Hän on matkalla kanssani kotiin Iskän luokse. Hän halaa ja lohduttaa minua, kun itkettää, eikä pelkää vaikeistakaan asioista puhumista.

Minun poikaystävästäni hiidenkirnut, salakäytävät ja tippukiviluolat ovat hurjan jänniä (minusta myös!).
Minun poikaystäväni sekoittaa toisinaan Berliinin ja Münchenin keskenään (ja se on aika sympaattista).
Minun poikaystävälläni on kissa (eli juuri se lemmikki, joka ihmisellä pitääkin olla, jos olosuhteiden pakosta ei voi pitää kirahvia lemmikkinä).
Minun poikaystävälläni on paras huumorintaju ja ihanin nauru.
Minun poikaystäväni on hurjan älykäs.
Minun poikaystäväni on hurjan komea.
Minun poikaystäväni on hurjan ihana.

Ja nyt kun minä olen tavannut hänet, en todellakaan haluaisi odottaa 25-vuotiaaksi hänen tapaamistaan. Minusta on parasta saada tuntea hänet juuri nyt.

Kun kerroin isovanhemmilleni ensimmäistä kertaa poikaystävästäni, isoisäni kysyi: "Onko se poikaystäväsi hyvä poika?" Minä vastasin: "On, paras." Isoisäni totesi: "Jos on hyvän löytänyt, siitä kannattaa pitää kiinni. Niitä on harvassa."

Ja niin minä aionkin pitää.

* Siirsimme whatsapp-keskustelumme word-tiedostoon seurusteltuamme kaksi viikkoa selvittääksemme, kuinka paljon olimme puhuneet kesän aikana. Ennen seurustelua käydyt viestit käsittävät 300 sivun verran tekstiä. Seuraavien kahden viikon aikana vaihdettiin viestejä vielä sadan sivun verran, vaikka puhuimme puhelimessa lähes joka ilta tunnin tai pari. 


Kuvat otti Jenna. 

4 kommenttia:

  1. Pienen rakkaustarinan jossain myöhemmässä näytöksessä sain tavata sinut -salaperäisen kirahviteetytön.

    Tytön joka oli saanut pienen (juuri hän oli vasta kirkassilmäinen kauneutta ihaileva poika Jyväsjärven rannalla) poikani maailman pyörähtämään ympäriinsä ämpäriinsä, loiskutellen ilon kirkastamaa katsettaan ja veikeää hymyään, joka rakastumisen äidille paljasti.

    Sopivan salaperäinen oletkin. Koodi, jossa pojallani riittää tutkittavaa. Tyttö jonka rinnalla hänen vahvuutensa pääsevät esiin. Alkuun luulin sinua ujoksi ja araksi tytöksi, kunnes väläytit meille sanalliset lahjasi ja huumorintajusi. Olet itse ihmeellinen! Taivaan laboratoriossa juuri sopivissa liemissä kypsytelty. Sopivan samanlainen kuin haaveileva pikkupoikani (äidin lupa käyttää tällaista kieltä) jolla oli syvällisiä kysymyksiä jo pienenä.

    Taivaan turvaamaa, onnellista tutkimusmatkaa teille yhdessä, tällä matkalla, jonka tarkoitukset avataan meille kirkkaudessa. Niin ja kirahveja myös matkallenne -sopivassa määrin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vasta olikin pienessä rakkaustarinassa hurja näytös, jossa sain ensimmäistä kertaa tavata poikaystävän perheen! Minulle oli kerrottu tarinoita perheenjäsenistä ja pidin heistä ja ihailin heitä jo valmiiksi. Silti oli pelottavaa kävellä ensimmäistä kertaa ovesta sisään, puristaa uusia käsiä ja halata uusia vartaloita. Uusissa ihmisissä riittää tarkkailtavaa. Ensin pitää tutkailla ja makustella, sitten vasta voi rauhoittua, heittää tarkkailijan hiljaisen kuoren ja pikkuhiljaa antaa paloja itsestäkin tutkailun alaiseksi. Minä tarkkailin ja totesin kaikki poikaystäväni ylistävät sanat perheestään tosiksi.

      Hyvässä maassa hän on saanut kasvaa, hänellä on hienot juuret. Hän on oppinut perheenjäseniltään niin paljon kaunista ja hyvää, tarttunut kasvatuksen kiemuroihin ja ympäristön ketunleipiin ja muovautunut omaksi ihmeelliseksi itsekseen!

      Taivaan turvaamalta matka on tähän asti tuntunutkin. Toivottavasti matkamme varrelta löytyy myös niitä kirahveja! ;) Siunausta sinnekin koko perheelle! <3 (Ja pahoittelut, kun tämä vastaus on viipynyt, välillä olen surkea vastaamaan pitkiin viesteihin!)

      Poista
  2. Kaunis rakkaustarina. Pitäkää huolta toisistanne! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥