ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

25. joulukuuta 2015

HENGITÄ HENGITÄ ELÄ ELÄ

Maailma on tarinoita täynnä. Niitä on vanhojen asuntojen nurkissa, linnojen raunioissa ja metsissä, jotka ovat hengittäneet elämää satoja vuosia. Tarinoita on sammaloituneissa kivipaasissa, kaupunkien kärsineillä kasvoilla, merten louhikkoisissa syvyyksissä joissa kukaan ei ole koskaan käynyt.

Tässä on tarinoista kolme, jotka mahtuvat tähän maailmaan ja jotka ovat viime aikoina pyörineet päässäni.


Näin kavereita maanantaina. Muistelimme parin vuoden takaista kesää, jolloin yksi kavereistani vietti viisi viikkoa Kanadassa maatilalla tipujen ja sammakoiden keskellä.

Kaveri palasi Suomeen. Halusimme kaveriporukalla järjestää hänelle yllätystervetuloherkuttelut. Olimme sopineet tapaavamme Kanadan-reissaajan kotona, kerrottu tulevamme moikkaamaan häntä ja katsomaan reissukuvia.

Minä olin sinä kesänä matkannut perheeni mukana Vuokatissa ja ties missä. Huristin junalla Hämeenlinnaan yksinäni, muu perhe jäi vielä reissuun.

Olimme kavereiden kanssa suunnitelleet vievämme maailmanmatkaajalle paljon paljon herkkuja mukanamme. Emme kuitenkaan halunneet paljastaa yllätystä heti ovelle saapuessamme. Niinpä pakkasimme eväät pyykkikoriin ja heitimme pari lakanaa päälle. Kerroimme kaverillemme, että olin onnistunut rikkomaan perheemme pyykinpesukoneen yksin kotona ollessani ja kysyimme, voisinko lainata jossain vaiheessa heidän pyykinpesukonettaan. Tarina meni kaveriimme täydestä. 

Pyykkikorissa oli kuitenkin myös jäätelöä. Siispä hetken aikaa kuulumisia vaihdettuamme, yksi kavereistani alkoi supattaa hiljaa: "Sulaa sulaa, pyykit sulaa." Reissukaverikin tajusi pikkuhiljaa, ettei mun pesukoneessani oikeasti ollut mitään vikaa. 


Kuvittele Rooma. Lokakuinen ilta pienessä, kodikkaassa hostellissa. Minä istun käytävällä, koska wifi on siinä parempi kuin huoneessa. Viestittelen poikaystävän kanssa.

Viereeni ilmestyy toisessa huoneessa majaileva Justin-niminen poika. "Do you know the Finnish word orahkarjka?" hän kysyy ilman sen kummempia kursailuja. 

Justinin suomen lausuminen on kuitenkin takkuilevaa, enkä millään meinaa saada selvää, mitä sanaa hän tarkoittaa. Justin etsii googlesta oravan kuvan ja selittää uudelleen.

"Aaaa, oravannahka!" oivallan, ja hän nyökkää innoissaan. Nauran hänelle vähän ja kysyn, miksi ihmeessä hän tietää niin randomin sanan.

"Luin jokin aika sitten artikkelin oravista ja siinä kerrottiin, että Suomessa käytettiin ennen vanhaan oravannahkoja rahana. Käytetäänkö siellä vieläkin?" Justin kysyy.

Tuijotan poikaa puoli sekuntia. Sanon: "Joo totta kai. Kaikki suomalaiset lähtee aina viikonlopunviettoon oravanmetsälle saadakseen lisää massia."

Justinin naama venähtää. "Oikeesti?!"

Pojan kaveri seisoo kuitenkin siinä vieressä ja rämähtää nauramaan. "Toi oli sarkasmia, Justin", kaveri nauraa.

"Mutta entäs, käytetäänkö sitä niin kuin kiertoilmauksena rahalle? Silleen, että jos joku haluaa kysyä, että onko sulla rahaa, niin se vois kysyä, että onko sulla oravannahkoja?" Justin haluaa tietää.

Vastaan, että ei valitettavasti ainakaan mun tietääkseni. Vaikka olishan se kyllä aika metkaa, jos kaikki lapset, jotka vonkuu äideiltään viikkorahaa, olisi silleen, että "äiti, heitä mulle oravannahka, että mä voin koulun jälkeen mennä ostamaan mäkkäristä ruokaa".

Pari viikkoa sitten käytiin poikaystävän mummin 70-vuotissyntymäpäivillä. Lähdettiin liikkeelle liian aikaisin aamulla, sillä bussi- ja junamatkat juhlapaikkaan kestivät yli kolme tuntia. Unenpöpperöisenä poikaystäväni pakkasi matkalaukkunsa, vasta heränneenä, sielu vielä unihiekkamaan tomussa. 

Juhlittiin juhlat, mentiin yöksi poikaystävän isän luokse. Illalla poikaystävä alkoi tarkastella matkalaukkunsa sisältöä ja tutkailla, mitä kaikkea oli yhden yön reissua varten pakannut. 

Matkalaukusta löytyi:
yhdeksän ja puoli paria sukkia
neljät bokserit
kolme teepaitaa. 

Nauroin tikahtuakseni. Itselläni oli mukana ainoastaan vaihtoalusvaatteet, vaihtomekko ja puhtaat sukkahousut.


Kuvat on otettu elokuussa, Hämeenlinnan Varikonniemessä. Minä kuvasin muun, ihana Emili kuvasi minut.

P.S. Joku on saattanut huomata sivupalkkiin ilmestyneen blogit.fi:n painikkeen. Ite oon ihan ihastunut blogit.fi:hin, sillä sieltä on hurjan helppo löytää inspiroivia postauksia eri aiheista ja seurata suosikkiblogejaan. Suosittelen tutustumaan! :)

2 kommenttia:

  1. Aivan mielettömän upeita kuvia ja sun tekstisi on tosi ihanaa lukea :) Naurahdin useampaan otteeseen,varsinkin tuossa oravannahka jutussa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon! :) Haha, ihan huippua, että nauroit! On kiva saada ihmiset nauramaan! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥