ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

2. helmikuuta 2016

AJATUKSIA NAISISTA JA MIEHISTÄ

Keskiajalla oppinutta naista ei katsottu hyvällä. Nainen ei saanut kirjoittaa kirjoja. Syntiinlankeemus oli naisen syytä. Nainen ei saanut olla auktoriteetti, vaan naisen ajateltiin olevan juoruileva, epälooginen, pahansuopa, epäluotettava, riitelevä ja hysteerinen. Kuulostaako tutulta? Nämä ovat stereotypioita, joita vieläkin kuulee viljeltävän sovinistisissa vitseissä.

Kukaan ei enää nykyaikana tosissaan kehtaa sanoa julkisuudessa, että "naisen pitäisi olla tällainen tai tuollainen". Kukaan ei voi kasvojaan menettämättä sanoa, että naisen paikka on kotona, nainen on epälooginen lehmä, nainen ei saa käyttää housuja, nainen ylitunteellinen. Jos sanoo, tiedossa on suuri julkinen kakkamyrsky niskaan sosiaalisessa mediassa ja lehtien mielipidepalstoilla. Sen sijaan miehistä vastaavia stereotypioita on paljon enemmän.

Miehen on oltava vahva, miehen on oltava voimakas, mies ei saa itkeä, mies ei saa käyttää vaaleanpunaisia vaatteita, mies ei ylipäätään saa olla kiinnostunut ulkonäöstään, miehen on oltava kiinnostunut autoista ja lentokoneista ja moottoripyöristä, mies ei syö rehuja, mies ei saa näyttää tunteitaan tai puhua niistä. Tämä on aivan naurettavaa. Miksi naiset saavat olla mitä tahansa, mutta miehille on vieläkin voimassa tiettyjä raameja, joiden sisälle jokainen mies on sullottava?

Tosiasia on kuitenkin se, että me kaikki olemme yksilöitä. Siinä, missä naisissa on niitä, jotka haluavat luoda uraansa ja menestyä bisnesnaisina, on myös niitä, jotka unelmoivat kotiäidiydestä ja oman kotinsa laittamisesta. Siinä, missä miehissä on niitä, jotka haluavat pitää tunteensa omana tietonaan, on myös niitä, jotka haluavat puhua niistä jatkuvasti. Ei ole olemassa raameja sille, millainen joku yksittäinen nainen tai mies saisi olla tai ei saisi olla.

Jokaisella naisella on oma tapansa olla naisellinen, jokaisella miehellä on oma tapansa olla miehekäs. Voitaisiinko vain arvostaa sitä ja opettaa lapsemmekin arvostamaan erilaisuutta? Ei ole mitään pahempaa, kuin kuulla pienen lapsen suusta, että miksi tuolla pojalla on vaaleanpunainen paita, ainoostaan tytöt saa käyttää vaaleanpunaisia vaatteita.

Nämä ajatukset kumpusivat mieleeni lukiessani kirjallisuushistorian kurssimateriaaleja. Aloin pohtia, että hyvin monet antiikin ja keskiajan naiskäsityksen heijastumat näkyvät vielä nykyajankin naisstereotypioissa. Muun muassa "naisen paikka on kotona" kumpuaa antiikista ja "nainen on hysteerikko" kumpuaa keskiajalta. Tuntuu niin tyhmältä. Naiset ovat arvokkaita, ainutlaatuisia ja ihmeellisiä! Miksi tämä on tuntunut olevan läpi historian niin vaikea asia miehille käsittää? Historia on täynnä naisten vähättelyä ja vielä nykyäänkin kuulee sanottavan, että "et sinä voi tai osaa, koska sinä olet nainen". Ei pidä paikkaansa!

Se, etten osaa huoltaa mopoa, ei johdu siitä, että olen nainen. Se johtuu siitä, että mopot eivät kiinnosta minua. Silti nainen, joka on kiinnostunut mopoista, voi olla aivan yhtä hyvä laittamaan niitä, kuin joku mies. Kyseessä onkin siis se, mistä yksilö kiinnostuu. Onko olemassa universaaleja asioita, joista ainoastaan miehet ja naiset ovat kiinnostuneita ainoastaan siksi, että ovat miehiä tai naisia? Kuinka paljon asiaan vaikuttaa se, millaisessa kaveripiirissä kuljemme lapsena ja mistä ystävämme ovat kiinnostuneita? Kuinka paljon asiaan vaikuttaa se, millaisia leluja meille on annettu lapsena? Olisinko aivan eri tavalla kiinnostunut nyt mopoista, mikäli minulle olisi annettu lapsena lahjaksi pikkuautoja eikä nukkeja?

Minä pidän siitä, että olen nainen. Rakastan kaikkea sitä, mitä saan olla ja kaikkia niitä mahdollisuuksia, jotka minulla on. Silti vihaan sitä, etten esimerkiksi koskaan voi matkustaa tietyissa maissa yksin ilman, että minun täytyy pohtia, onko se turvallista. Nainen on yhä tietyissä kulttuureissa miehen alapuolella.

Naiset eivät ole parempia kuin miehet. Aivan samalla tavoin miehet ovat arvokkaita, ainutlaatuisia ja ihmeellisiä. Miehet eivät kuitenkaan myöskään ole parempia kuin naiset. Aito tasa-arvo ei ole sitä, että toinen sukupuoli korotettaisiin toisen yläpuolelle. Se on sitä, että mahdollisuuksiasi ei rajata sen mukaan, kumpaa sukupuolta olet. Se on sitä, ettei sanota, että "et voi tehdä tuota, kun olet mies tai kun olet nainen". Kuulostaa yksinkertaiselta. Miksei se sitten ole?

4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥