ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

22. helmikuuta 2016

MIKÄ MINUSTA TULEE ISONA?



Kun minä olin lapsi, päätin, että minusta tulee isona etsivä. Sellainen, joka ratkoo arvoituksia ja saa kiinni oikeita salakuljettajia kotikuntani pelloilla. Sellainen, joka löytää salakäytäviä ja syö aina eväitä vanhojen linnojen käytävillä niin kuin lapset Viisikko-kirjoissa. 

Kun minä olin yläkoulussa, päätin, että minusta tulee lääkäri. Opiskelin lukiossa pelkkää kemiaa, biologiaa ja fysiikkaa. Opiskelin kapillaari-ilmiöstä, tislauksesta, painovoimasta, vetovoimasta, vastavoimasta. 

Kun minä olin lukiossa viimeistä vuotta, päätin, että minä haluan isona vain kirjoittaa. Minä hain yliopistoon lukemaan journalistiikkaa. Pääsin sisään. Minusta tulee toimittaja, päätin. 

Faktahan on kuitenkin se, että Suomessa on yli 1200 työtöntä toimittajaa

Lukiossa ajattelin, että toimittajan työ on pelkkää kirjoittamista, mielenkiintoisiin ilmiöihin ja ihmisiin tutustumista, kirjoituskoneita ja teehetkiä. Uutistoimittajaksi en ole koskaan halunnut, ja vietettyäni yhden kesän työskennellen pienessä, seitsemänä päivänä viikossa ilmestyvässä uutislehdessä, käsitykseni vahvistui. En halua työskennellä jatkuvasti niin suuren stressin alaisena, en halua joutua kirjoittamaan aiheista, joista minulla ei ole minkäänlaista taustatietoa ja joista koen olevani epäpätevä kirjoittamaan, en halua ahdistella paikallisia televisiotähtiä auto-onnettomuuden jälkeen ja kysyä, mikä on vointi tänään. En jaksa jatkuvasti kiinnostua uusista uutisista, en halua verkostoitua oman alan ihmisten kanssa, en halua brändätä itseäni. 

Olin koko viime syksyn hurjan ahdistunut. En tiennyt, mitä haluaisin opiskella, minusta tuntui, että mikään ei kiinnosta, eikä minulle ole olemassa sopivaa alaa, enkä koskaan tule saamaan mieluisaa työpaikkaa. Joululomalla kuitenkin tein oivalluksen, ja muutama viikko sitten paljastin jo bloginkin puolella, että olen alkanut haaveilla uusista pääsykokeista. 

Aion keväällä nimittäin hakea opiskelemaan äidinkielen opettajaksi, kirjallisuus pääaineenani, tänne Jyväskylään. Luen kirjallisuutta jo nyt sivuaineena, ja olen tajunnut, että se kiinnostaa minua loputtoman paljon. Opintojeni päätyttyä minulla olisi pätevyys toimia joko äikän opena, kirjoittamisen ohjaajana, kustannustoimittajana, kulttuurintuottajana tai vaikka kulttuuritoimittajana. Olen myös miettinyt, että opettajan opinnot tehtyäni tekisin päälle vielä opinto-ohjaajan pätevyyden antavat 60 opintopistettä. Tämä siitä syystä, että monilla tuntuu olevan käsittämättömän huonoja kokemuksia opoista - minulla myös. Minä haluaisin olla oikeasti hyvä opo. Sellainen, joka kuuntelisi ja ymmärtäisi myös väsynyttä opiskelijaa. Ei ainoastaan käskisi ryhdistäytymään, vaan tarvittaessa osaisi ohjata vaikka kuraattorille tai opintopsykologille, tarjoaisi teetä ja suklaakeksin, kuuntelisi ja kohtaisi yksilönä. 

Unelma-ammattini on tosin lapsesta lähtien ollut kirjailija. Suomessa on kuitenkin aika epätodennäköistä kyetä elättämään itseään kirjailijana. Siksi minun lienee välttämätöntä opiskella itselleni jokin toinen ammatti - mieluusti sellainen, joka liippaa mahdollisimman läheltä kirjoittamista, lukemista ja mediaa, joita pidän hurjan mielenkiintoisina. 

En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Tällä hetkellä haluan vain haalia itselleni pätevyyttä tehdä mahdollisimman monenlaisia asioita. Haluaisin työllistyä ammattiin, joka on inspiroiva ja luova ja jonka kautta saisi mahdollisesti vaikuttaa maailmassa vallitseviin epäkohtiin. Haluaisin saada ihmiset ajattelemaan asioita. En ole sulkenut vielä toimittajan uraakaan pois laskuista, mutta sellainen toimittaja en halua olla, joka keksii klikkiotsikoita iltapäivälehtien nettisivuille. Haluaisin mieluummin tehdä syvällistä, tutkivaa journalismia. Kuvareportaaseja ulkomailta tai kotimaasta, kohdata tavallisia ihmisiä ja poikkeavia ilmiöitä.  Kirjoittaa kulttuurijutuista, ulkomaista, epäkohdista. 

En vielä tiedä, jatkanko myös journalistiikan opiskelua. Tavallaan minua kiinnostaisi tehdä ainakin aineopinnot loppuun, tavallaan olen aika puhkipalanut koko oppiaineeseen. Mikäli ovet eivät avaudu kirjallisuuteen vielä tänä keväänä, yritän seuraavana uudelleen. Suunnitelmat elävät, minä muutun ihmisenä. Voihan se olla, että minusta sittenkin tulee isona etsivä. 

kuvan nappasi ystäväni 
Riina syksyllä 2015

P.S. Oon huomannut, että mun sisäinen oponi on päässyt jo vähän vauhtiin näiden postausten kanssa. :D Tämän postauksen lisäksi olen nimittäin jo kirjoittanut postauksen 11 vinkkiä: mistä motivaatiota opiskeluun? ja Sinustako toimittaja?. Lisäksi mulla on suunnitteilla muutama muukin opintoihin, yliopistoon ja pääsykokeisiin liittyvä postaus. Hupsista :D

10 kommenttia:

  1. Olipas hyödyllinen postaus! Olen nimittäin itsekin pohtinut näitä asioita ja kirjoitin mietteistäni postauksenkin (löytyy täältä). Minullakin on haaveita kirjoittamisen suhteen, joten on tosi mielenkiintoista lukea sun ajatuksia. Tulevia opintopostauksia odotetaan innolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Elli-Noora! :) Kävin lukemassa ton sun postauksen ja oli hassua huomata, että sulla oli tosi samanlaisia ajatuksia kuin mulla lukion tokalla luokalla :D Oi, kivaa, että joku odottaa opintopostauksiakin! :-D

      Poista
  2. Ihana postaus, kauniisti kirjoitettu! ♥

    Kiva että joku sanoo kerrankin, että on kuullut paljon huonoja kokemuksia opoista. Mulla niitä nimittäin tuntuu riittävän, ja yleensä ihmiset vain ihmettelee että miten muka toi opo sulle sanoi noin, sehän on maailman ihanin, paras, ei koskaan sano mitään vastaan ja tukee asiassa kuin asiassa. Jepjep, ei mun kohdallani ainakaan... Kaksi eri opoa on lytännyt mun urahaaveeni, ja toinen sanoi, ettei tiedä "onko mulla valmiuksia kyseiselle alalle". ..Wot? :D
    Hyviä opoja tarvitaan todellakin lisää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Milla! <3 Mun lähipiirissä on noita "ei sun sinne kannata hakea" -kokemuksia opoista myös! Ihan käsittämätöntä, että joku ottaa asiakseen tolla tavalla lytätä toisten unelmia! Sen lisäksi oon sekä kohdannut myös tosi vähätteleviä opoja, jotka on olleet empatiakyvyttömiä ja kylmiä ihmisiä, mikä ei hirveesti kannusta menemään juttelemaan niille.. Jottei nyt ihan lytättäisi koko ammattikuntaa, niin on todettava, että on mulla ollut onneksi yksi ihanakin opo, josta haluisin tulevaisuudessa ottaa mallia :D

      Poista
  3. Heei, mun blogista löytyy sulle Liebster award -haaste :-) http://www.stoori.fi/kaikkionhetkentassa/liebster-award-4/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhops! Kiitos paljon, Anniina! Täytyypä käydä kurkkamassa! :)

      Poista
  4. Tosi mielenkiintoinen postaus! Täällä toinen toimittajaopiskelija (tosin AMKin puolelta) ja vähän samoja fiiliksiä on tullut omassa päässä pyöriteltyä. En mä halua olla se tyyppi, joka nauhurin kanssa ahdistelee ihmisiä, että no mitkäpä on fiilikset tapahtuneesta x ja keksii mahdollisimman harhaanjohtavan klikkiotsikon. Ja toki huono työllisyystilanne pelottaa omalta osaltaan, mutta tarkoituksena on kuitenkin hankkia paperit tästä koulusta ja sitten katella jatkoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Mä toivon, että me nuoret toimittajat osattais lyödä päämme yhteen ja perustaa jokin laadukas uusi media, joka vois menestyä klikkiotsikoiden ja julkkisjuttujen ulkopuolellakin... En vaan tiedä, mikä sellainen media olis :D

      Poista
  5. Hyvä idea ihana innovatiivinen Ullannuppu<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥