ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

5. syyskuuta 2016

PALUU MIKÄ-MIKÄ-MAASTA



Aika pysähtyi kuukaudeksi. Minä lensin läpi tähtitaivaiden ja sukelsin maailmojen ääriin ja kiisin läpi uinuvan Balkanin. Minä näin auringonlaskun Venetsian kanaalien yllä ja vierailin Sarajevon filmifestivaaleilla. Nukuin yhden kuumeisen yön Mostarissa, annoin yöjunan kuljettaa itseni Belgradista Zagrebiin, vaelsin Cinque Terren luonnonpuiston vuoristopolkuja viiniviljelmien keskellä ja nauroin päin valtavaa merta. Minä kasvoin ja en kasvanut. Jämähdin paikoilleni ja liikuin eteen päin tuhansia vuosia. Minä kuulin tarinoita unelmista ja rikotuista ihmisistä ja sodan runtelemista elämistä. Minä elin tässä ja silloin ja nyt ja aina. 

Aika pysähtyi kuukaudeksi. Eikä kuitenkaan pysähtynyt. 

Sen huomasi kasvavista kynsistä, palavasta ihosta ja vatsanpohjalle möykyksi kerääntyvästä ikävästä. 

Olisi niin paljon kerrottavaa. Niin vähän aikaa kertoa. 

On ikuisuus siitä, kun minä viimeksi olin Suomessa. Ja on ikuisuus siitä kun minä olin matkalla. 

Viikon verran olen hapuillut kylmää arkea, hyytävää syystihkua ja pehmeinä pimeneviä iltoja. Olen yrittänyt saada otetta lahnauspäivistä, poikaystävän kanssa istutusta iltapäivästä ja limsalla varustetuista pelihetkistä. Olen ollut käsittämättömän onnellinen, tuntenut autuasta sulaa puhdasta rakkautta ja töpsötellyt ympäriinsä vaaleanpunaisissa villasukissa. 

Nyt on edessä syksy. Torstaina alkoi yliopiston orientaatioviikko ja minä sairastuin flunssaan (taas). Olisi niin paljon tehtävää. Minulle sanottiin, että tänä vuonna opinnoissa on edessä kandidaatintutkielma. Minulle sanottiin, että tässä ovat uudet opiskelutoverisi – tutustukaa. Minulle sanottiin, että tässä olisi ohjelmaa jokaiselle päivälle jokaiselle tunnille jokaiselle minuutille jokaiselle sekuntille aina läpi koko pitkän talven ja kuulaan kirpeän kevään. 

Voi kun ajan voisi taas pysäyttää. Käpertyä poikaystävän kainaloon ja uinua talviunta kuin pieni vene Jyväsjärven tammikuisessa satamassa. Olla vain hiljaa – nauttia ja jäädä.

Kunnes on taas aika lähteä. 

3 kommenttia:

  1. Voi miten kauniita kuvia! Varsinkin tuo, jossa on saippuakuplia :)

    http://therewillbesunshine-emilia.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Meni roska silmään..taas..oot niin samanhenkinen kirjoittaja ja silti niin erilainen ja tykkään tosi paljon sun teksteistä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥