ARKIHAAVEITA

Minä muutan huomenna uuteen maailmaan. Sitten asun jo kolmannessa asunnossa puolentoista vuoden Jyväskylässä oleiluni aikana. Nykyinen ihana ihana yksiöni kävi liian kalliiksi. Minulla ei ole varaa maksaa kaikkea opintotukeani ihanasta Jyväsjärvelle ulottuvasta maisemasta, yksityisyydestä ja ruhtinaallisista neliöistä.

Vielä ennen muuttoani halusin kuvata hyllyn keittiöstäni. Tuo on ollut ehkä suloisin yksityiskohta asunnossani. Ei ole mitään parempaa kuin keittiönhylly, jossa voi säilyttää matkakirjoja! Aamupalan seuraksi hyllystä voi napata Praha-haaveita tai Kööpenhamina-kaipuuta, ihan maun mukaan. Ah!

Tällä hetkellä haaveilen kolmesta asiasta:

Haaveilen pakastetuista mustikoista, joita maagisesti löytyisi pakkasen perältä, vaikken niitä ole koskaan sinne laittanut.

Haaveilen osaavani tehdä yhtä maistuvaa riisiä kuin Istanbulissa osattiin.

Haaveilen, ettei mun tarvitsisi kasvaa aikuiseksi ja tajuta, miten nettiliittymien sopimukset toimii.

Välillä Tiisu nimittäin kiteyttää kaiken laulaessaan

hei kuinka olla sankari?

sellainen jota joskus muisteltaisiin.

ei ainakaan näin, 

sukat väärinpäin.

en tiedä miten aikuisten hommat hoidetaan,

taas papereita tulvii eteinen.

(Tiisu: Mitä maailma multa odottaa)

Miksi tarvitsee osata maksaa laskuja tai osata kohteliaasti ilmaista puhelinmyyjälle, etten ole kiinnostunut? Miksi tarvitsee tehdä vuokrasopimuksia, miettiä taloudenpitoa tai sitä, mitä huomenna laittaa ruuaksi? 

Miksei voi vain istua tuolissa, sisäänhengittää tarinoita kirjojen sivuilta, imeä ajan tuoksua haurailta sivuilta? Miksen voi elää ideamaailmassa, sellaisessa jossa syömiseen tai nukkumiseen ei tarvitsisi tuhlata aikaa? 

Minä muutan huomenna uuteen maailmaan. Nyt asunnossani on kaaos. Muuttokasseja joka puolella. Kirjahyllyssä on koloja kuin harvahampaisen vanhuksen suussa. Vaatteet mytyssä sängyllä ja laatikossa ja kaapissa ja lattialla.

Pakkaaminen on tuskaa. Paljon mieluummin lukisin Danten Jumalaista näytelmää. Se vaikutti alkuun tylsimmältä kirjalta ikinä, mutta muuttui hämmentävän nopeasti hurjan kiehtovaksi opukseksi. Musta on niin ironista, että jollakulla on pokkaa kirjoittaa kirja siitä, millaista kuvittelee helvetissä olevan ja ketä kaikkia sinne on joutunut.

Minä muutan huomenna uuteen maailmaan. Uudessa asunnossani on tiskikone ja paras kämppis. Molemmat ovat ehdotonta plussaa uusissa asumisjärjestelyissä. Onneksi Viitaniemi vaikuttaa kauniilta paikalta asua.

SINUSTAKO TOIMITTAJA?

Haaveiletko toimittajan ammatista? Millaista on opiskella journalistiikkaa yliopistossa? Miten alalta työllistyy, millaisia koulupäivät ovat, pääseekö harjoitteluihin helposti? Tässä postauksessa on vastaus kaikkiin kysymyksiisi! 

Opiskelen toimittajaksi Jyväskylän yliopistossa nyt toista vuotta. Taustatietoina kerrottakoon, että hain yliopistoon heti lukion jälkeen ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään. Hain myös Tampereen yliopistoon lukemaan journalistiikkaa, mutta kokemukseni mukaan sinne on paljon vaikeampi päästä. :D Olen myös työskennellyt neljän kuukauden ajan paikallislehdessä kesätoimittajana, joten minulla on myös jonkin verran kokemusta uutistoimituksen arjesta.

Tässä postauksessa on pitkähkösti eikä edes ollenkaan tyhjentävästi pohdintaa siitä, millaista on opiskella toimittajaksi Jyväskylän yliopistossa ja millaista toimittajan arki on. Toivottavasti näistä mietteistä on jollekulle alasta haaveilevalle apua!

Pääsykokeet

Jyväskylän yliopiston journalistiikan oppiaineen pääsykoe koostuu kirjallisesta osiosta sekä ryhmäkeskusteluista. Kirjallista osioita varten luetaan Seppäsen ja Väliverrosen kirja Mediayhteiskunta, joka on todella helppolukuista ja mukavaa tekstiä. Kokeessa jaetaan materiaalia, johon kirjan teorioita ja käsitteitä on sovellettava. Itse menestyin kokeessa sillä, että olin opiskellut kirjan käsitteistön todella hyvin.

Ryhmäkeskusteluissa on valttia, mikäli on seurannut ajankohtaista mediaa ja uutisointia. Meidän piti keskustella oman ryhmäni kanssa pakkokuntaliitoksista. Saatiin tehtävänanto ja siitä piti suoraan lähteä keskustelemaan ilman valmistautumisaikaa. En tosin tiedä, onko tämä tehtävä samanlainen joka vuosi, ja Opintopolussa sanotaan, että osa ryhmäkeskustelusta saattaa tulevana keväänä olla englanniksikin. Meidän ei englanniksi tarvinnut höpötellä, joten tämä aspekti pääsykokeissa on uusi juttu.

Ai niin. Pääsykokeisiin kutsutaan ylioppilaskokeiden perusteella. Kaikki eivät siis automaattisesti pääse pääsykokeisiin, vaan yo-kokeista on tarvinnut ensin kalastella sopiva määrä taustapisteitä.

Opiskeleminen

Journalistiikan opinnot koostuvat viestinnän perusopinnoista (25 opintopistettä), journalistiikan aineopinnoista (55 opintopistettä) sekä journalistiikan syventävistä opinnoista (80 opintopistettä). Tämän lisäksi pakollisia kieliopintoja journalisteilla on 10 opintopistettä. Loput opintopisteet tulevat vapaasti valittavista sivuaineista, joista tosin osaan saattaa joutua hakemaan erillisen sivuaineoikeuden.

Kandidaatin tutkinto kestää kolme vuotta ja sen aikana on tarkoitus suorittaa 180 opintopistettä. Tämä tarkoittaa 60 opintopistettä vuodessa. Yleisimmin yhden kurssin laajuus viisi opintopistettä. Tästä voi jatkaa opintoja maisteriksi (120 opintopistettä).

Koulupäivät

Yliopistopäivien pituus vaihtelee huomattavasti. Välillä yliopistolla saattaa joutua olemaan kuusi tuntia putkeen, välillä viikkoon saattaa mahtua kolmekin vapaapäivää. Vapaapäivätkään eivät silti aina ole vapaapäiviä, sillä erityisesti aineopinnoista saadaan paljon itsenäisesti tehtäviä käytännön töitä läksyksi, joiden tekemiselle kannattaa oikeasti varata aikaa.

Oppitunnit

Viestinnän perusopinnot ovat yleisesti massaluentoja, sillä perusopintoja tekevät myös puheviestijät, yhteisöviestijät sekä muut viestintää sivuaineenaan lukevat. Luvassa on viestinnän perusteita, teoriaa, kirjatenttejä, ryhmätöitä, esseitä ja tutkielmia.

Journalistiikan aineopinnot sen sijaan suoritetaan joko oman vuosikurssin opiskelijoiden (noin 16 henkeä) kanssa tai pienryhmissä (4-8 henkeä). Journalistiikkaa ei voi ottaa sivuaineeksi, joten ryhmässä opiskelee ainoastaan oman pääaineen opiskelijoita, pääasiallisesti tuttuja ihmisiä.

Aineopinnot ovatkin mielenkiintoisia! Ne sisältävät uutisjournalismia, televisiotyötä, radiotyötä, monimediajournalismia... Kurssit sisältävät yleensä runsaasti käytännön harjoittelua, ja tunneilla arvioidaan keskustellen toisten kurssilaisten tuottamia töitä. Kursseilla näkökulma on käytäntöön suuntautuva ja tentitkin ovat helpommin lähestyttäviä kuin perusopintojen hyvin teoreettiset tentit.

Muuta

- Jyväskylässä journalistiikan ainejärjestö on todella pieni. Koska jokaisella vuosikurssilla on ainoastaan noin 16 opiskelijaa, porukkaan on helppo päästä, mikäli siihen haluaa. Vanhempiinkin opiskelijoihin on helppo tutustua, ja verkostoituminen onkin alalla kovassa huudossa. Suhteiden luominen ja itsensä brändääminen on toimittajaopiskelijankin arkea.

- Uutisjournalismin kurssilla pääsee kahdeksi päiväksi työharjoitteluun Keskisuomalaiselle. Tänä aikana saa tuottaa itse lehtijutun, jonka Keskisuomalainen julkaisee. Tämä auttaa suuresti kesätöitähakiessa, sillä työnantajat katsovat hyvällä, kun työhakemuksen yhteyteen on liittää juttunäytteitä.

- Opintoihin kuuluu pakollisena osana vähintään kolmen kuukauden mittainen harjoittelu uutistoimituksessa (6 opintopistettä). Journalistiikan harjoittelut ovat yleensä palkallisia ja monet pääsevät tekemään harjoittelunsa hyvin varhaisessa vaiheessa opintojaan. Tämä on mielestäni hyvä asia, sillä näin monet pääsevät nopeasti näkemään, millainen ala on käytännössä ja haluavatko he jatkossa työllistyä toimittajina.

Millaista toimittajan työ sitten oikeasti on?

Työskentelin viime kesänä neljän kuukauden ajan kesätoimittajana Forssan Lehdessä. Kyseessä on seitsemänä päivänä ilmestyvä uutislehti, johon kirjoittelin uutis-, kulttuuri- ja talousjuttuja sekä pari pidempää ja tutkivampaa juttua. Toimittajan ammatissa hyvää on ehdottomasti se, että se on luova ammatti. Tärkeimpiä työvälineitä ovat sanat ja kuvat, mikä on kiehtovaa. Toimittajana pääsee myös tapaamaan hurjan siistejä ihmisiä aina julkkiksista mielenkiintoisiin taiteilijoihin ja kunnanjohtajiin. Myös se, että työssä saa pukeutua vapaasti, on ehdotonta plussaa. :D

Toimittajana työskenteleminen on kuitenkin myös hurjan stressaavaa. Töissä on usein kiire kirjoittaa, juttuja pitää raapustaa toisinaan useampia yhden päivän aikana, ja monet toimittajat eivät pysty käyttämään juttujensa taustatutkimukseen niin paljoa aikaa, kuin ehkä pitäisi. Toimittajuus on myös julkinen ammatti: kenellä tahansa on oikeus kommentoida ja arvostella töitäsi. On asennoiduttava siihen, että useammin saa kuulla negatiivista kuin positiivista palautetta. Isoimmissa medioissa työskentelevät saavat myös selkeää vihapostia, mikä voi olla todella rankkaa.

Toimittajia on myös liikaa. Tällä hetkellä Suomessa on työttöminä käsittääkseni yli tuhat toimittajaa. Se ei työllistymisen kannalta näytä kauhean hyvältä. Kesätöihin ja harjoitteluihin pääseminen on helppoa, ja pätkätyöt määrittelevätkin monen aloittelevan toimittajan uraa. Vakituista työpaikkaa voi kuitenkin olla vaikea saada pian valmistumisen jälkeen.

Millainen ihminen sopii toimittajaksi? 

Minusta tuntuu, että toimittajuus on kutsumusammatti. Ihmiset, jotka ovat päättäneet, että tämä on minun juttuni, tätä minä rakastan, tätä minä haluan tehdä, menestyvät. Toimittajan on jaksettava seurata mediaa jatkuvasti, oltava kartalla viimeisimmistä mediainnovaatioista, muodostettava mielipide lähes kaikkiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Toimittajaksi sopii henkilö, joka ilmaisee itseään erinomaisesti kirjoittamalla, ei pelkää kysyä haastateltavilta tyhmiäkään kysymyksiä, pitää uusien ihmisten kohtaamisesta, keksii luovasti uusia näkökulmia juttuihin, työskentelee hyvin suurenkin paineen ja kiireen alaisena, on valmis verkostoitumaan toisten toimittajien kanssa ja brändäämään itsestään tuotteen, jonka mediat haluavat palkata palvelukseensa.

Itse en oikeastaan koe olevani tällainen ihminen. Mutta siitä lisää joskus toiste.

Haaveiletko alasta? Heräsikö kysymyksiä? Jätä kommentti tai kysymys, keskustellaan! :)

kuvat otin keväällä 2013 

valmistautuessani 

omiin pääsykokeisiini.

10 REISSUA, JOTKA JOKAISEN ON TEHTÄVÄ PARIKYMPPISENÄ

Oon yrittänyt kovasti saada tän vuoden matkustuskuvioita selkeytymään. Vuoden ensimmäinen reissu Budapestiin on jo varattu, ja odotan poikaystävän kanssa keväisen Euroopan näkemistä hurjan paljon! Lisäksi kesän pidempi reissu alkaa pikku hiljaa selkiytyä, mutten halua siitä vielä hyvin varhaisessa suunnitteluvaiheessa puhua sen enempää.  Matkustamisesta haaveillessa olen viettänyt monia monia tunteja Pinterestiä selaillen, matkustusblogien vinkkejä tutkaillen sekä budjettilaskelmia tehden.

Oon myös listaillut paikkoja, joissa haluaisin käydä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Otsikko on ehkä vähän turhan raflaava - ei munkaan mielestä näissä jokaisessa tarvitse kaikkien maailman ihmisten käydä kahden- ja kolmenkymmenen ikävuotensa välissä.. :D Mutta jos sieltä ruudun takaa löytyy muita matkustusintoilijoita, niin ehkä joku saa inspiraatiota näistä kymmenestä kohteesta omalle matkustusbucketlistilleen!

Maynmar on tällä hetkellä yksi kuumimmista matkakohteista ja se tuntuu olevan jokaisella "näissä kohteissa sinun on pakko vierailla vuonna 2016" -listalla. Eikä ihme! Noi suipot rakennukset on ylisöpöjä! Muutenkin Myanmarin vasta auenneet rajat tuntuvat vetävän matkailijoita puoleensa - myös minua. Syy ei ole niinkään siinä, että kaikki muutkin ovat rynnimässä sinne (harvoin minun kohdallani on), vaan jossain käsittämättömässä kutinassa vatsanpohjalla, että tuo voisi olla huikea paikka vierailla!

Vallabi (kuvassa vasemmalla :D). Muuta ei tarvita ja olen jo aivan valmis hyppäämään koneeseen lentääkseni Australiaan! Monet reppureissaajat matkustavat maahan kausityöläiseksi, sillä esimerkiksi erilaisilta farmeilta on suhteellisen helppoa saada töitä. Maan ympäri reppureissaaminen, aina välillä siellä sun täällä työskenteleminen matkakassan kartuttamiseksi ja hurjan suloisten pussieläinten bongaileminen olisi huikeaa! Myös Tasmania on ehdoton "tuonne täytyy päästä" -kohde!

Tää on aika spesifi, mutta Cinque Terrestä oon haaveillyt viime aikoina niin paljon, että sen oli pakko päästä tälle listalle mukaan! Kun katsoo noita kuvia, niin onko ihme, että tuo viiden idyllisen pikkukaupungin luoma ketju Italian lounaisrannikolla on niin monen matkailijan bucketlistillä? Oon haaveillut niin kylien välillä puksuttavasta junasta kuin kaupunkien välillä vaeltamisestakin, kaupunkien idyllisestä iltavalaistuksesta, kalastusveneistä, hyvästä ruoasta ja kallioilla kiipeilystä. Oih!

Välimeren pikkuinen helmi on pinta-alaltaan ainoastaan puolet Helsingistä! Malta koostuu hurjan monesta pikkusaaresta, joista tosin ainoastaan kolme on asuttuja. Jylhät rantakalliot, meren välke, suloiset kalastajakylät ja myös Game of Thronesista tutut maisemat houkuttelevat niin sukeltajia, kielikurssilaisia kuin muitakin seikkailijoita. Mua kiehtoo maan pikkuruisuus, kapeat kujat, lämpö, kalliot ja värit. <3

Aamukahvilla-blogin Henriikka pohti tässä viikonloppuna, miksi Marokko on juuri nyt niin suosittu. Itse yhdyn pohdintakerhoon, sillä luulin pitkään olevani yksi ainoista, joka haaveilee Marokosta. Hah ja pah, sinnehän tuntuvat haluavan tällä hetkellä kaikki! Toisaalta maasta löytyvät Atlas-vuorten syliin jäävä Marrakech, samannimisestä elokuvasta tuttu Casablanca sekä Afrikan tähti -pelistä tuttu Tanger. Ketäpä ei kiinnostaisi lähteä tutkimusmatkalle niiden sokkeloisille kaduille?!

Macchu Picchu! Kaislaveneet Titicaca-järvellä! Grand Canyonia syvempi Colca Canyon! Kondorikotkat! Inkojen jalanjäljillä seikkaileminen! Laamat! Perussa haluan päästä käymään mahdollisimman pian! Huutomerkki!

Mikäs sen parempi matkustuskohde olisi kuin kotoinen Eurooppa? Valitseepa tutustumisen kohteeksi ainoastaan yhden maan tai koko Euroopan, koluttavaa löytyy jokaiselle sormelle ja varpaalle. Itse haaveilen sekä reilistä Britanniassa (yliopistokaupungit, rannikkojen merituuli, söpöt teehuoneet, pikkukylät, linnat ja nummilla makoilu! ah!) sekä itäisessä Euroopassa. Toisaalta myös Euroopan pääkaupungit Pariiseineen, Barcelonineen ja Amsterdameineen on jokaisen koluttava jossain vaiheessa kaksikymppisyyttänsä läpi.

Matka Uusi-Seelantiin on matka hobittien kotinurkille, Narnian taistelutantereille ja Pianon rantahietikolle, sillä käsittämättömän monen elokuvan karut ja kauniit maisemat löytyvät täältä! Joskus vielä haluan vuokrata auton ja koluta etelä- ja pohjoissaarta kuukauden, kahden ajan. <3

Lueskelin Islanti-aiheisia blogipostauksia erityisesti viime vuoden lopulla ja mulle tuli sellainen fiilis, että tuonne on oikeasti vielä joskus päästävä! Mua kiehtoo hirveästi Islannin karuus ja se, että se on toisaalta tosi kylmä ja kova maa, mutta silti siihen yhdistyy tuliperäisiä geysirejä ja tulivuoria! Hylätty lentokoneen runko ja islanninhevosvaellus olisivat ainakin must juttuja!

Kansallispuistojen seesteisyydestä, hiekkarantojen auringosta suurkaupunkien sykkeeseen ja Broadwayn naamioiden ja ilottelevan musiikin keskelle. Yhdysvallat on niin käsittämättömän iso, ettei sitä ole mahdollista saada haltuunsa yhdessä tai edes kahdessa kuukaudessa. Ehkä paras tapa saada edes jonkinlainen läpileikkaus maasta, olisi vuokrata auto ja ajella maan halki yhdistellen luontokohteita, pikkukyliä ja hektisyyteensä kompuroivia kaupunkeja. Myös Disney World olisi mukana mun matkasuunnitelmassani!

*

Tästä on kyllä jäänyt satatuhatta paikkaa vielä listaamattakin, heh. Maailma on niin käsittämättömän täynnä ihania ja inspiroivia paikkoja!

Mitkä ovat teidän mielestänne paikkoja, joissa on ehdottomasti käytävä kaksikymppisenä? 

alkuperäiset kuvat ovat pixabayn kautta löydettyjä public domain -kuvia, joita olen muokannut rajamaalla, yhdistelemällä ja länttäilemällä noita tekstejä kuvien päälle. 

HALUAN PIIRTÄÄ KAUPUNGIN KARTAN KÄMMENIINI

Rappukäytävässä tuoksuu pölyn ja makaroonilaatikon sekoitukselta. Rakennusten piipuista nouseva savu maalaa taivaalle patsaita. Pakkanen kutittaa niskaa ja jäädyttää sormet kohmeisiksi palikoiksi.

Viime viikonloppuna käytiin poikaystävän kanssa Helsingissä. Poikaystävä unohti lähtökiireessä puhelimen kotiin, minä puolestani hammasharjan. Pitäisi ehkä opetella elämään seesteisemmässä rytmissä.

Huomio: Matkustin viikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässäni ratikassa. Toinen huomio: Helsingissäkään ei tarjennut ulkoilla, vaikka se on 270 kilometriä Jyväskylää etelämmässä.

Tänään sain tehtyä koulujuttuja eteenpäin enemmän kuin pitkään aikaan. Katsoin videoluennon. Kirjoitin miniesseen. Kirjoitin luentopäiväkirjaa. Tein opiskelusuunnitelman.

Opin taiteiden peruskurssilla, että japanilaiset, jotka omistavat kirjastokortin, elävät pidempään kuin japanilaiset, jotka eivät omista kirjastokorttia. Kulttuuri pitää hengissä, sosiaalinen pääoma parantaa elämän laatua ja lisää elinikää.

Muuta en sitten tainnutkaan oppia. Heh.

Olen miettinyt alanvaihtoa. Ajatus on tosin vasta nuppu pääni sisällä. Silti sen vehreys puskee roudasta läpi ja kutittelee otsalohkoani. Pääsykokeet olisivat toukokuussa. Hui.

Nyt on loppupäivä vapaata. Kävin kävelemässä Jyväsjärven jäällä. Pikkupaatit olivat jäätyneet rantaan kiinni. Välillä minusta tuntuu, kuin minäkin olisin jäätynyt paikoilleni. Jäänyt jumiin. Kohmettunut kaislojen kylkeen.

Kaipaan lämpöä. Haluaisin jo sulaa irti. Odottaessani kevättä kiedon peiton harteilleni ja luen maailman sanoista todelliseksi ympärilleni.

Varattiin poikaystävän kanssa lennot Budapestiin toukokuun lopulle. Siellä on flipperimuseo! Siellä on hylätty voimalaitos! Siellä on linnoja ja tippukiviluolia! Siellä on sairaala, joka on rakennettu kallion sisään! Siellä on hurjan hieno oopperatalo ja kylpylöitä! Olen kuin pikkulapsi, innostun kaikesta hassusta ja veikeästä Budapest-vinkkejä googlaillessani. Onko teillä Budapest-vinkkejä? Niitä otetaan vastaan!

Kun katsoo Budapest-kuvia ja sielu haukkoo henkeä kaupungin hurmaavan arkkitehtuurin edessä, ei voi muuta kuin ihmetellä, että kenen mielestä oli hyvä idea rakentaa Suomi täyteen harmaita laatikkotaloja. Oikeesti. Kenen?!

Odotan, että pääsen näkemään Budapestin alkukesän. Haluan piirtää kaupungin kartan kämmeniini ja nukahtaa piirros poskeani vasten. Ensin kuitenkin juon kupin teetä, luen hyvän kirjan loppuun, katson pari jaksoa Frendejä ja lämmitän kohmeiset varpaani villasukissa suliksi.

Kauneinta torstai-iltaa juuri sinulle, ihana ihminen!

11 VINKKIÄ: MISTÄ MOTIVAATIOTA OPISKELUUN?

Opiskeleminen on suuri osa arkea lähes jokaisen suomalaisen elämässä noin 12-18 vuoden ajan. Ei siis ihme, mikäli motivaatio läikkyy toisinaan kaduille, eikä itsestä meinaisi löytyä pienintäkään hippusta intoa tarttua oppikirjoihin.

Kouluun palaamisen kunniaksi tein itselleni listaa tavoista, joilla opiskelemisesta voisi tehdä inhimillisempää, tehokkaampaa, mieluisampaa ja vähemmän raskasta. Ajatukset on kerätty yli neljäntoista opiskeluvuoden aikana, mutten siltikään ole opiskelemisen ekspertti. Haluaisin itse tänä keväänä opetella erityisesti kohtien yksi, kolme, neljä ja seitsemän asioita ja parantaa opiskeluvalmiuksiani niissä kohdissa. :)

1 | Aseta tarpeeksi pieniä tavoitteita. Pohdi, mitä haluat oppia ja mitä haluat saavuttaa opintokokonaisuudella. Perehdy, mitkä ovat kurssin osaamistavoitteet. Sinun ei tarvitse osata kaikkea eikä muistaa pienimpiä yksityiskohtia aihealueista. Priorisoi. Keskity.

2 | Hanki kannustimia. Päätä: kun olen tehnyt tämän kokonaisuuden, saan tehdä tämän kivan asian. Kun olen tehnyt tämän päivän läksyt, menen elokuviin. Kun olen suoriutunut koeviikosta, menen kavereiden kanssa ravintolaan syömään. Kun olen suoriutunut tästä lukukaudesta, lähden matkalle. 

3 | Sulje puhelin ja piilota tietokone. Valitettava tosiasia on, että keskittymiskyky parantuu useimmilla ihmisillä huomattavasti, kunhan sosiaalisen median tapahtumia ei pääse tarkistamaan viiden minuutin välein. Poista siis häiriötekijät läheisyydestäsi. 

4 | Älä sovi itsellesi liikaa menoja. Jätä kalenteriin kunnolla aikaa myös isommille koulujutuille ja toisaalta myös aikaa yksin olemiseen ja itsesi hemmotteluun.

5 | Tee opiskeluevästä. Laita itsellesi tarjolle viinirypäleitä, mukillinen kaakaota tai teetä, paprikaa, porkkanapaloja ja dippiä. Kun voi mutustella jotain terveellistä ja hyvää samalla, motivaatio ja ainakin oma keskittymiskykyni paranee. Myös karkit voivat olla hyvää opiskeluevästä, mutta niiden kanssa kannattaa olla varovainen, ettei sokeripiikin jälkeen iske ennenaikainen väsähdys.

6 | Pidä taukoja. Opiskeltuasi tehokkaasti vaikkapa tunnin pidä 15-20 minuutin tauko. Venyttele, tee pieni kävelylenkki, kuuntele musiikkia, lue luku hyvää kirjaa, katso jakso How I Met Yout Motheria tai Frendejä. Palaa kuitenkin tauon jälkeen taas opintojen ääreen.

7 | Tee aikatauluja. Älä jätä kaikkea viimeiseen iltaan. Anna itsellesi aikaa. Arvioi, mitkä asiat tarvitsevat suuremman osan ajastasi, mitkä asiat voi tehdä huolimattomammin.

8 | Kerro tavoitteistasi jollekulle, joka kannustaa sinua. Kun tavoitteet on sanottu ääneen, niistä kiinni pitäminen helpottuu.

9 | Löydä oma motivaatiopaikkasi. Jos inspiroidut kirjaston rauhasta, mene sinne opiskelemaan. Jos taas omassa sängyssä löhöäminen tuntuu mieluisalta, käperry sinne. Jos halaut rakentaa majan ja mennä sinne eväsretkelle oppikirjojen kanssa, sekin on sallittua. 

10 | Pilko kokonaisuudet osiin. Jos suuret kokonaisuudet hirvittävät, aloita pienistä asioista. Tee ylimalkainen suunnitelma, miten luet esimerkiksi kurssikirjan tai valmistaudut tenttiin. Silmäile. Aseta välitavoitteita. Palkitse itsesi myös välitavoitteet saavutettuasi.

11 | Keskity. Erota selkeästi opiskeluun ja omiin juttuihin käytettävä aika. Opiskellessasi anna aikaa oppimiselle. Vapaa-ajalla unohda koulujutut ja nauti vapaudessasi. Olet ansainnut sen! 

Mitkä kohdat kuulostivat hyviltä, mitkä eivät mielestänne toimi? Entä millaisia vinkkejä teillä olisi antaa opiskelijoille? :)

MAAILMA TÄYNNÄ PAKKASEN LUOMAA HUOJUVAA VALOA

Pakkanen on tuonut mukanaan käsittämättömän kauniin aurongonvalon, joka piirtää kukkasia iholle ja hiuksiin. Kylmyys tekee hengittämisestä kipeää, ja kaipaan jo inhimillisempää talvea, joka mahdollistaisi luistelemisen Jyväsjärven jäällä, mutta hetken aikaa annan sydämeni rakastua tammikuun kirkkauteen. Kyllä siellä tarkenee, kun pukee tarpeeksi monet sukkahousut päälle.

Poikaystävä on lukenut minulle ääneen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Saatiin ensimmäinen kirja eilen luettua. Olen monestakin asiasta mielensäpahoittajan kanssa samaa mieltä, tästä erityisesti: 

P.S. Konduktööreillä pitäisi olla sellainen reikiä tekevä lipuntarkistuslaite. En tiedä miksi mutta kyllä pitäisi.

Todellakin pitäisi! Miksei niillä ole?

Sain poikaystävältä yhdistetyksi joululahjaksi ja seurustelumme puolivuosipäivälahjaksi liput Jekyll & Hyde -musikaaliin. Ennen teatteria poikaystävä vei minut syömään, väliajaksi hän oli varannut teetarjoilun. Lauantaina siis kiharsin hiukset, laitoin päälle kivan mekon, punasin huulet. Nautin suunnattomasti! Näytelmän steampunk-henkiset puvut olivat käsittämättömän upeita, ja toisinaan musiikki ja laulu saivat koko kehon kihelmöimään ja värisemään ihastuksesta.

Huomenna alkaa englanninkurssi. Pitäisi jaksaa herätä aamuseitsemältä. Hyi yäk. Tänä keväänä on myös aika taas vaihteeksi lukea Kalevalaa sekä Jumalaista näytelmää, kirjoittaa kirjallisuusesseitä ja pohtia kirjallisuushistorian koukeroita. 

Aion myös lukea kevään aikana kasoittain hyviä romaaneja. Tässä satunnaisessa järjestyksessä viisi romaania, jotka aion seuraavaksi lukea: 

Emmi Itäranta: Kudottujen katujen kaupunki. Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat. Kazuo Ishiguro: Me orvot. Carlos Ruin Zafon: Taivasten vanki. Jane Austen: Emma. 

Vatsan pohjassa kutkuttelee. Haluaisin jo varata vuoden ensimmäisen matkan. Mitä minä aikailen? En itsekään tiedä. Ehkä tässä pitäisi vain varata lennot Myanmariin, Marokkoon, Nepaliin, Tasmaniaan, Peruun, Irlantiin, ihan mihin vain. Jos vaatekaapistani löytyisi tie Narniaan, lähtisin heti! 

mutta ottaisin poikaystävän mukaan.

101 SYYTÄ OLLA ONNELLINEN

31. lehtien välistä siivilöityvä auringonvalo

Kun elämä murenee ympäriltä, suuret suunnitelmat kaatuvat, eikä mikään mene niin kuin oli kaavaillut, on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä kaikki on kaunista ja hyvää, mistä kaikesta voi unelmoida ja mille kaikelle saa nauraa.

Minä pysähdyin tänään miettimään.

Jo viisitoistavuotiaana sain lahjaksi Barbara Ann Kipferin kirjan 14000 syytä olla onnellinen. Eilen näin samaisen kirjan tässä blogissa, ja sain selville, että kirjan saa adlibriksestä englanninkielisenä kympillä. Ostoslakkoni vuoksi en voi sitä itse ostaa, mutta ehkä joku hankkii sen mulle synttärilahjaksi. Vink vink. :D

Tähän postaukseen keräsin sata asiaa, jotka minulle päällimmäisenä tulevat mieleen, kun kysytään, mistä olen onnellinen. 

11. saippuakuplat

1. villasukat pakkaspäivinä

2. nauravat pikkulapset

3. se että maailma on niin täydellisen täynnä lukemattomia, hyviä kirjoja

4. matkustussuunnitelmien tekeminen

5. mustavalkoiset elokuvat

6. se kun saa laittaa juhliin päälle kivan mekon

7. aamuauringon täydellinen, valokuvaamiseen sopiva valo

8. se kun luistelu- tai hiihtoretken jälkeen pääsee sisälle lämpimään, pääsee käpertymään viltin alle ja saa kuuman glögimukillisen kämmentensä väliin

9. kadulla vastaan kävelevän, tuntemattoman mummon herkkä hymy

10. uusi kirja, joka on niin kutkuttava, ettei sitä malta laskea käsistään

11. saippuakuplat

12. se kun matkustaa rakkaan ystävän luokse pitkästä aikaa yökylään ja valvoo tämän kanssa aamukolmeen kuulumisia vaihtaen

13. ruskan värit, kypsyvät marjat, syksyn kirkkaat ja kuulaat päivät ja pimenevät illat

14. teatterissa käyminen, esiripun nouseminen, hyvät näyttelijät, taitavasti käsikirjoitettu tarina, käsien turtuminen raikuvista aplodeista

15. railakas musikaalimusiikki, josta tulee hyvälle mielelle

16. hyvä punaviini, juustotarjotin, suklaa, viinirypäleet ja kynttilänkajo

17. kielojen tuoksu

18. kirjastot

19. vauvakirahvit (katso kuvia tästä, awwws noi on oikeesti niin söpöjä!)

20. maailman ihanimman pojan hymy

95. herkät ja pienet luonnonkukat, ketunleivät, metsätähdet ja orvokit

21. se kun onnistuu antamaan jollekulle lahjan, joka sytyttää lapsenomaisen hymyn saajansa huulille

22. lasten punaiset posket talvipakkasessa

23. Jane Austenin ja Brontën sisaruksien kirjoista tehdyt elokuvat ja televisiosarjat

24. metsäpolut

25. käsien ristiminen rukoukseen

26. se kun poikaystävä on ostanut suklaata juuri sinä päivänä, kun kaikki tuntuu kauhealta

27. hyvänmielentelevisiosarjat, esimerkiksi How I Met Your Mother ja Frendit

28. hattarat

29. oma perhe

30. hyvin kirjoitettu Helsingin Sanomien artikkeli 

31. lehtien välistä siivilöityvä auringonvalo

32. se kun joku onnistuu sanomaan juuri oikealla hetkellä ne sanat, jotka sinun silloin tarvitsikin kuulla

33. valkovuokoista täyttyvät metsät keväisin

34. lapsuuden valokuvien katseleminen

35. vastarakastuneet ihmiset

36. lentolippujen ostaminen ja hostellien tai hotellien varaaminen

37. Marimekon kuosit

38. takkatuli talvisin

39. se kun kerrot jutun, joka saa ihmiset nauramaan

40. nahkatakit

13. ruskan värit, kypsyvät marjat, syksyn kirkkaat ja kuulaat päivät ja pimenevät illat

41. lautapelien pelaaminen hyvässä seurassa

42. kesän ja lämmön, vihreän ruohon ja sinisen taivaan odottaminen

43. hääpostausten lukeminen blogeista

44. sarkasmi

45. isän tekemät letut

46. se tunne kun lentokone nousee taivaalle ja pilvien yläpuolelle

47. revontulet ja tähtitaivaat pakkasöinä

48. Florence + the Machinen musiikki

49. hassuttelu

50. mummot ja papat, jotka kävelevät käsikkäin kaduilla

51. hyväntuoksuiset hajuvedet ja saippuat

52. isot kaulahuivit, joita voi tarpeen vaatiessa käyttää viltteinä junassa torkkuessa

53. kupillinen haudutettua teetä

54. pakkasesta kuivuneilla huulilla annettu hellä suudelma

55. juustot (mozzarella, vuohenjuusto, sinihomejuusto, feta...)

56. listat

57. vanhan suosikkikirjan ottaminen käteen, sen selailu ja se tunne, että pitelee kädessä vanhaa ystävää

58. se kun saa kirjoitettua mielestään hyvän tekstin

59. psalmit ja galatalaiskirje

60. asiat joiden arvoa ei voi mitata rahassa (lähimmäisten kanssa vietetty aika, muistot, lohduttavat sanat, halaukset)

34. lapsuuden valokuvien katseleminen

61. salakäytävät ja pieni haave siitä, että voisi joskus itsekin löytää sellaisen

62. ihmiset, jotka osaavat auttaa minua tietokonepulmissa

63. se kun käy syvällisen keskustelun ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole välttämättä niin paljoa ennen keskustellut syvällisiä

64. se että fetajuuston lisääminen melkein mihin tahansa ruokaan tekee siitä parempaa

65. romanttisuus

66. turkinpippurit

67. C. S. Lewisin kirjat

68. kissojen itsenäisyys

69. hyvin nukutut yöunet

70. se kun saa polvistua alttarille ehtoolliselle

71. ihmiset jotka eivät tee yhdyssanavirheitä

72. se kun menee käymään mummolassa ja siellä on aina pöytä katettuna

73. uudesta kaupungista tai maasta tiedon kerääminen matkablogeista

74. ensimmäiset auringonottoyritykset keväisin

75. lapsenmielisyys

76. poikaystävän kainaloon käpertyminen elokuvaa katsomaan

77. sen pohtiminen, mihin kaikkiin paikkoihin haluaisi elämänsä aikana matkustaa

78. vanhat, narisevat rappuset

79. se kun muistaa kerrankin palauttaa kirjaston kirjat ajoissa

80. kesän ensimmäiset tuoreet mansikat

85. vanhat linnat

81. maailman katseleminen vaaleanpunaisten silmälasien läpi

82. se kun on läheisiä ihmisiä, joille voi puhua vaikeistakin asioista

83. Hayao Miyazakin elokuvat

84. poikaystävän kanssa yhteisten tulevaisuudensuunnitelmien tekeminen

85. vanhat linnat

86. huurteiset puiden oksat ja heinät, lumihiutaleiden uniikkius, kuviot joita huurre piirtää ikkunoihin

87. pitsat, joissa on täytteenä ainakin neljää juustoa

88. elokuvissa käyminen yksin, kaverin kanssa tai poikaystävän seurassa

89. Vagabondin kengät

90. ihmiset jotka osaavat kirjoittaa päivämäärät ja kellonajat oikein

91. valoisat kesäyöt

92. kirjan lukeminen kahvilassa

93. bändien akustiset levyt

94. se kun muurahaiset on niin jänniä

95. herkät ja pienet luonnonkukat, ketunleivät, metsätähdet ja orvokit

96. lasten hassut kysymykset

97. paksut villapaidat

98. se kun joku onnistuu yllättämään positiivisesti

99. poikaystävän nauru silloin, kun sitä kutittaa

100. kirjojen loppuratkaisut, joissa kaikki päättyy onnellisesti
101.sinä

20. maailman ihanimman pojan hymy

86. huurteiset puiden oksat ja heinät, lumihiutaleiden uniikkius, kuviot joita huurre piirtää ikkunoihin

Mistä asioista te olette onnellisia tällä hetkellä? Löytyikö listalta asioita, joista myös te tulette onnellisiksi? 

OSTOSLAKKO

Kuinka kauan on lievästi shoppailuaddiktoituneen ihmisen mahdollista olla ostamatta uusia vaatteita? Tai sisustusjuttuja? Tai kirjoja tai elokuvia?

Onko kuukausi mahdollinen? Onko puoli vuotta? Entä vuosi?

Minulla on taipumus ostaa krääsää. Kymmenet eurot hukkuvat kuukausittain aivan käsittämättömiin paikkoihin, ja loppukuusta tilini sisältöä katsellessani ihmettelen, mitä kaikkea sitä muka nyt sitten taas tuli ostettua.

Viime vuonna kävin kuitenkin esimerkiksi 18 kertaa elokuvissa. Mikäli elokuvalippu maksaa keskimäärin 10 euroa (7 euron opiskelija-alennuslippujen ja 13 euron satunnaisten 3D-leffojen keskiarvona), käytin viime vuonna 180 euroa ainoastaan leffalippuihin. Sillähän olisi jo saanut ulkomaanlennot ja pari hostelliyötäkin, mikäli rahoja olisi pihtaillut tilillä eikä syytänyt leffateatterin ammottavaan kitaan!

Ostan myös jatkuvasti uusia vaatteita. Rakastan shoppailemista, mutta valitettavasti kirpputorit ovat minusta usein hyvin rasittavia: siellä myydään nyplääntyneitä ja aivan väärän kokoisia vaatteita, enkä jaksa kierrellä tuntikaupalla löytääkseni sen yhden kolme euroa maksavan unelmapaidan. Tiedän - tyhmää. Rahat uppoavat siis ylihinnoiteltuihin uusiin vaatteisiin.

Nyt sitten päätin pistää uuden vuoden alkajaisiksi rahahanat kiinni - lopettaa pikkukrääsän ostelun ja tallettaa roposet isompia hankintoja varten. Hyvästi kahvilakäynnit ja hyvästi ah-niin-paljon mielihyvää tuottava vaateshoppailu!

Muutaman asian kuitenkin sallin ostoslakossani: välttämättömyyksiä saan ostaa ja rikkinäiset must-vaatteet saan korvata. Esimerkiksi tiedän jo tarvitsevani kesäksi uudet, mustat ballerinat, koska edelliset kävelin puhki, ja uusia sukkahousuja tarvitsen harva se kuukausi rikkomieni tilalle. Lisäksi reissatessa saan napata mukaani matkamuiston tai pari. Myös pari isompaa hankintaa, joita olen jo pidempään kaavaillut, on sallittujen shoppailukohteiden listalla. Lisäksi lahjakorttien sisällön kuluttaminen on sallittua.

Projektini pääasiallinen tarkoitus on oppia elämään säästeliäämmin ja poistua kertakäyttökulttuurin kehästä: satsata laatuun halpojen riepujen sijasta. Sitä paitsi - kun vaatekaappi on täynnä hyviä, käyttökelpoisia perusvaatteita, miksi on koko ajan ostettava uusia? Lisäksi haluaisin sijoittaa enemmän kokemuksiin ja aineettomiin elämyksiin. Pidän kauniista asioista ja pikkukrääsän omistamisesta, mutta hetkeksi on aika sanoa shoppailulle hyvästit.

En ole asettanut projektilleni aikarajaa. Mitä pidempään kykenen elämään minimalistisesti, sen parempi. Tarkoitus on myös tehdä aika ajoin katsauksia täällä bloginkin puolella siitä, kuinka projekti etenee. Huh. Hui. Toivottakaahan onnea! Tämä projekti nimittäin hirvittää mua itseänikin!

kuvissa päälläni 

neule - OVS // mekko - OVS // takki -Primark // kengät - Vagabond // pipo - BikBok // huivi - Glitter

kuvat nappasi 
ihana poikaystäväni Hämeenlinnassa, 
Alajärven jäällä Tervaniemessä