Tyttöjeniltameiningillä lähdettiin eilen illalla viettämään mun ja kaverin synttäreitä ja juhlistamaan yo-kirjoitusten päättymistä. Meillä
oli mahtavat eväät ja mahtava porukka. Syötiin, naurettiin, saunottiin,
ahdistuttiin vähän pääsykoelukemisista (silleen sopivasti, ei liikaa), puhuttiin jatko-opinnoista,
elämästä, naiseudesta ja tasa-arvosta. Todettiin taas, että vankkumaton tosiasia
on, että kaikkein syvällisimmät keskustelut syntyvät siinä vaiheessa, kun
kaikilla on silmät väsymyksestä sirriillään kolmelta aamuyöllä ja puolet
porukasta on jo ehtinyt simahtaa makuupussien pohjalle.
Pyydettiin vieraita ottamaan mukaan kasvonaamioita ja
vartalokuorintoja, ja meillä olikin sitten mahtava valikoima hemmottelutuotteita tarjolla aina
mangovartalokuorinnoista ja banaanishampoosta valkosuklaa- ja
ananaskasvonaamioihin. Sydäntä särki, kun ei voinutkaan työntää kuutta erilaista
kasvonaamiota naamalleen, vaan piti valita. Valinnanvaikeudesta huolimatta
onnistuin kokeilemaan ainakin neljää itselleni uutta ihanan tuoksuista tuotetta
illan aikana. (Näihin tuotteisiin ei kuulunut valkosuklaakasvonaamio, joka saattaa kuulostaa ihanalta,
mutta tuoksuikin märältä tiskirätiltä.)
Siinä vaiheessa iltaa kun kaksi vierasta oli jo ehtinyt unihiekoittaa
itsensä mun sängylle ja nojatuoliin nukkumaan, innostuttiin lopun porukan
kanssa dubbaamaan televisiosarjoja. Oikeasti ihan tuhottoman metka tapa istua
iltaa! Pointti kaikessa yksinkertaisuudessaan on se, että äänet ja
tekstitykset napsautetaan tv-sarjasta pois, valitaan kohtaus ja jaetaan roolit
ja jokainen dubbaa omalle roolihenkilölleen uudet, mahdollisimman randomit
vuorosanat. Meidän dubbauksissa seikkailivat eilen niin pandojen oikeudet,
ydinvoimalla kasvatettavat orgaaniset vihannekset kuin kynsilakkojen
puhelinmyyntikin...
Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa ehkä söpöintä
synttärilahjaa ikinä! Katsokaa nyt sitä!
Pinkkiä kaikki. En oikein tiedä olenko ennen ollut pinkki
ihminen, mutta viime aikoina olen löytänyt itsestäni pinkin puolen.
Mielenkiintoista, mutta toisinaan raivostuttavaa, kun löytää itsensä haaveilemasta pinkistä leivänpaahtimesta... Tämä lahja kuitenkin osui ja upposi suoraan sydämeen, koska tuota kirjaa ja tuota mukia olen himoinnut - ja koska pinkki.
Kuitenkin ehkä parasta (kaameaa sanoa, mutta mihinkäs minä
karvoistani pääsisin) koko lahjassa oli hulvaton, söpö, valloittava kirahvikortti!
Oikeasti! Se on ihan ihanan täydellisen höpelöhapelin sympaattinen! Ja katsokaa nyt noita viiksiäkin!
Ei mulla muuta. Paitsi että Näin koulutat lohikäärmeesi, jota poistuin edellisen postauksen
jälkeen katsomaan, oli huippu. Niin ja älkää koskaan ladatko kännykälle peliä 2048,
koska se on jopa Flappy Birdiä ärsyttävämpi ja triplasi koukuttavampi
tapaus! Teitä on varoitettu!
Terkuin Ulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, ihana! ♥