ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

28. toukokuuta 2014

MITÄ EN OPPINUT LUKIOSSA

Kävin viime viikolla tyhjentämässä kaappini koululla. Sinne oli näiden kolmen lukiovuoden aikana kerääntynyt yksi valkoisesta harmaaksi muuttunut teepaita, täydellinen setti kertakäyttöaterimia (niin haarukoita, veitsiä kuin lusikoitakin), heijastin, fysiikanvihko, ruotsin ykköskurssin muistiinpanot, yksinäinen musta henkari sekä erinäisten yliopistojen mainoksia. Hirveän haikeaa tyhjentää kaappi. Jotenkin lopullista. 

Jätin sinne kaappiin viestin seuraavalle omistajalle. Että pitäisi hyvänä ja säilyttäisi kaapissa kivoja asioita. Ja siivoaisi sen kostealla liinalla. Koska en itse jaksanut.

Tuntuu hämmentävältä, että lauantain jälkeen lukioaika on sitten virallisesti ohi. Ihana, täydellinen, raivostuttava, uuvuttava, upea, lämmin lukioaika ja 

The Body Worlds –näyttely ja se kun karattiin Saanan kanssa näyttelyn jälkeen shoppailemaan eikä löydetty muuta kuin jäätelökioski.

Äidinkielentunnit ja top 10 –listat Emilin kanssa.

Uudet tuttavuudet, uudet ystävät, vanhat ystävät, omalaatuiset opettajat.

Se kun hissanmaikka käveli keskelle rukouspiirin kokousta ja hämmentyi totaalisesti.

Ykkösluokan lukuisat ”tätä pitää juhlistaa Rax-aterialla tai Ossin pullassa” –momentit.

Fysiikan tuntien täydelliset ymmärtämättömyyshetket.

Wanhat, niihin täydellinen valmistautuminen ja se tunne, kun kampaus romahtaa kesken ensimmäisen tanssin ja vanteet irtoavat mekosta kesken kolmannen tanssin.

Puurojuhlien naurunremakat ja jouluisten yökirkkojen kylmät väreet.

Rennot koeviikot, aikaisin päättyneet päivät, tunkkainen bussi ja väsyneet jalat. 

Oman itsensä ylittäminen, oma kasvu, omasta itsestä uuden oppiminen ja uusien yllättävien puolien löytäminen.

Manon-baletti, Invaasio-näytelmä, retki Helsingin Sanomien toimitukseen, ilmiöoppiminen.

Matikantunnit, jotka olivat ikimuistoisia ei niinkään sen matikan vaan sen opettajan takia, joka selitti meille hobittifunktioista ja ovelasta Ollista, joka oli ovella olevinaan ovela ja matematiikan taikamaailmasta, joka on vähän niin kuin Harry Potterin taikamaailma, mutta ei sitten ihan kuitenkaan.

Penkkarit ja se riemu, kun sai heitellä ihmisiä karkeilla.

Ohi on. Kaikki parhaus ja mahtavuus ja ikimuistoisuus ja hirveys. Paitsi ystävät toivottavasti pysyy ja itsensä ylittäminen jatkuu. 

Sitä vain jäin pohtimaan, että vaikka nyt osaankin ratkaista ties minkälaisia hobittifunktioita, taivuttaa ties mitä ruotsin epäsäännöllisiä verbejä ja luetella kaikki erilaiset fossiilityypit, en siltikään oppinut lukiossa miten täytetään veroilmoitus, en mitä pitää sanoa ihmiselle jonka läheinen on kuolemassa tai sitä että puristamalla pikkurilliään voi estää aivastuksen. 

21. toukokuuta 2014

KAIKKI ALKAA PITKOSPUISTA


Ärrrrsyttääää! Mulla on aikapula! Kolmen päivän verran oon tehnyt töitä sairaalahuoltajana ja TYKKÄÄN!, koska kyseessä on monipuolinen työ ja siinä näkee paljon kaikenlaista (toisaalta inhoan, koska lääkärien työhuoneita siivoillessa oon nähnyt hirveen paljon tosi mielenkiintoisen näköisiä kirjoja ja tulee sellainen fiilis, että entä jos musta sittenkin tulee lääkäri? enkä haluu sellaista fiilistä, kun oon justiinsa hyväksynyt, että musta ei tule lääkäriä. enkä jaksa lukea. mutta jos voisin alkaa lääkäriksi lukematta, niin medicine, my baby, i’m yours.), mutta kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen pitää alkaa leipoa yo-herkkuja pakkaseen ja sen jälkeen ei oikein jääkään enää aikaa millekään muulle, kun pitää jo mennä nukkumaan. Siksi mulla on varastossa järjetön määrä postauksia, jotka haluaisin postata, mutta joille ei ole ollut aikaa. Siksi mulla on hyllyssä 30 kirjaa, jotka haluaisin lukea, mutta joille ei ole ollut aikaa. Siksi mulla on miljoona kaveria, joita haluaisin nähdä, mutta joille ei ole aikaa.

Ok. Ehkä mun ei pitäisi syyttää aikaa kaikesta. Oon nimittäin myös ollut tosi hyvä keksimään itselleni tekemistä niille hetkille, kun on ollut pari minuuttia luppoaikaa. Onnistuin esimerkiksi tähän kaikkien yo-juhlajärjestelyjen keskelle buukkaamaan itselleni kirpparipöydän. Oon myös lukenut John Greenin The Fault In Our Starsin (LUKEKAA SE! Nerokas, filosofinen, hirveä, nenäliinavarastot tyhjentävä, kaamea, hirveä, ihana, suloinen, hauska, valloittava, hirveä. Lukekaa!), käynyt leffassa katsomassa Outolinnun toisen kerran (enkä vieläkään voi hyväksyä sitä Fourin näyttelijää, koska vaikka se on suloinen, se näyttelijä on liian vanha!) ja katsonut Greyn anatomiaa (mikä on tietysti omiaan lisäämään ”haluan ehkä sittenkin lääkäriksi” –oireyhtymää).

Mutta silti: aikapula. Ärrrrsyttävä aikapula. Siksi nämä viime torstaina napsitut kuvat ilmestyvät tänne blogiin vasta nyt.

Torstai oli kyllä hieno päivä. Ensin näin Anniinaa salaatin merkeissä ja korkattiin myös tän kesän jäätelökausi Hämeenlinnan torilla, ja sen jälkeen Emili yritti eksyttää mut metsään valokuvausreissulla (koska mun suuntavaistolla onnistun eksymään jopa pitkospuita seuratessani). Juteltiin tulevaisuudesta, leffoista, unelmista, maailmasta. Hienoja naisia ja hienoja ajatuksia. Olisipa jokainen päivä tollanen kun noiden leidien kanssa!

Nyt menen nukkumaan. Huomenna näen aamupäivällä kaksi niistä miljoonasta kaverista, jotka haluaisin nähdä ja illaksi menen töihin ensimmäiseen iltavuorooni. Pitäkäähän peukkuja, ettei mikrobit ja pölypunkit syö mua.

Terkuin Ulla


18. toukokuuta 2014

NELJÄ PIENTÄ IHMETTÄ

Mulla on ylppärimekko. Ja kengät. Ja bolero. Ja lakki. Kaikkein hämmentävintä lienee se, että mekko löytyi ekasta kaupasta, johon kävelin sisään ja kyseinen kauppa sattuu vielä sijaitsemaan täällä Hämeenlinnan syrjäisessä liitoskunnassa, kaupungin laidalla keskellä peltoja ja traktoreita ja metsää. Ihan pätevä kauppa, en tosin ollut käynyt siellä koskaan aiemmin, koska olin jostakin syystä saanut sen käsityksen, että kyseessä olisi ollut mummojen muotikauppa. Eipäs vaan ollutkaan. Ihan mielettömän asiantuntevaa palvelua ja kyllä sieltä löytyi mekkoja myös tällaiselle vielä vähän kauempana mummoiästä olevalle yksilöllekin. Myyjä kiikutti mulle hyllystä mekon udeltuaan ensin, mitä koulua käyn (hän ei koskaan myy kahta samanlaista yo-mekkoa samaan kouluun) ja sitten iskettiin muutama nuppineula helmaan, että saatiin sopivan pituiseksi. Täydellinen mekko! Eka jota mä sovitin ja luultavasti eka mekko, jonka oon koskaan ostanut noin nopeasti! Myyjä jopa lyhentää ja kaventaa sen sopivaksi. Olin niin ällikällä lyöty, että unohdin jopa ottaa siitä kuvan. Milloin muka mekon ostaminen on ollut näin helppoa? En käsitä, en tajua. Kyseessä on varmasti jonkin sortin mekkoihme.

Ylioppilastulokset tulivat muuten perjantaina. Läpipääsy ei ollut kysymysmerkillä (ja oli ihan hyvä, ettei esimerkiksi äidinkielen pisteet olleet romahtaneet katastrofaalisesti, koska kutsut lähti maailmalle viime viikolla), mutta lopullisia tuloksia oon saanut jännittää koko kevään, kun neljän kirjoittamani aineen pisteet keikkuivat ihan pisterajoilla. Pieni ylioppilasihme (ihme numero kaksi) onkin se, että kolme noista rajalaisista oli heilahtanut parempaan suuntaan YTL:ssä! Ihan käsittämätöntä! Lopulliselta pistesuoralta löytyy kaksi ällää, kaksi eetä ja kaksi ämmää, enkä vois olla onnellisempi!

Pieni ihme numero kolme: Yo-tulosten myötä mulle varmistui myös opiskelupaikka lukemaan kemiaa Helsingin yliopistoon. Hups ja jaiks. Nousi kyllä pääsykoelukumotivaatio hämmentävän paljon, koska tällä hetkellä tuntuu, että luonnontieteitä tuli luettua lukiossa höyrystymispisteeseen asti (jos joudun oppimaan vielä yhdenkin lain tai teorian tai vastaavan, haihdun höyrynä ilmaan.) Toisaalta välillä tuntuu, että olisi niin siistiä olla rikoskemisti ja alkaa isona NCIS:n Abbyksi. Se olisi hieno työnimike. ”Hei, hauska tavata. Olen Ulla, NCIS:n Abby.”

Suomen kesä. Pieni ihme numero neljä. Aina se tulee vain jotenkin ihan puskasta: vasta eilenhän oli ihan jäätävän kylmä ja nyt mennään jo kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella ja koivunlehdet alkavat kokoluokaltaan muistuttaa lapsen kämmentä. Ihan mieletöntä. Aina välillä sitä haaveilee, että asuisi jossakin ihan toisella puolella kravun kääntöpiiriä, mutta kesän tullessa, iltojen muuttuessa päiväksi ja auringon löydettyä vihdoin tänne pohjoiseenkin, saa kyllä olla tyytyväinen. Pieni ihme, totta tosiaan. (Sitä vaan en tajua, miksi joku ulkomaalainen haluaa tulla Suomeen keskellä talvea. Onhan se lumikin ihan kivaa, mutta Suomi on talvisin niin ruma ja harmaa ja pimeä!)

Pieniä ihmeitä. Nyt aion mennä nauttimaan pienestä ihmeestä numero neljä ja lukemaan pihakeinuun suomen kielen kielioppia, ettei tarvitse ottaa pienen ihmeen numero kolme tarjoamaan opiskelupaikkaa vastaan!

Terkuin Ulla

P.S. Ne pääsykokeet, joita angstasin alkuviikosta, ei tainneet mennä ihan nappiin. Tai jos menivät, niin kyseessä on pieni ihme numero viisi.

12. toukokuuta 2014

PRINSESSOJA


I am a princess. All girls are. Even if they live in tiny old attics. Even if they dress in rags, even if they aren't pretty, or smart, or young. They're still princesses. All of us. Didn't your father ever tell you that? Didn't he? - A Little Princess

Sillon kun väsyttää. Sillon kun ei jaksaisi. Sillon kun ei kiinnostaisi. Ei ylioppilasleipomukset, macaronleivokset, juustosarvet. Ei pääsykokeet, ei artikkelit joissa on sanoja mutta jotka eivät sano mitään. Ei nukkuminen ei valvominen ei herääminen ei nukahtaminen. Ei tiskit ei iltapala ei pyykkääminen. Ei kärpästen poistaminen ikkunalasien välistä missä on niiden hautausmaa.

Silloin kun haluisi vaan kirjoittaa pieniä sanoja muistivihkoihin, kaivertaa kirjaimia paperiin, mistä tahansa muusta kuin formaatista, teknoutopisteista, vallan mikrofysiikasta, symbolisesta pääomasta tai freemio-malleista. Silloin kun haluaisi lukea vain romaaneja, tanssia ympäri taloa villasukissa ja käpertyä katsomaan vielä yhden jakson televisiosarjaa.

Kai tämä on vain viime hetken väsymystä. Keskiviikkona kun on ensimmäinen pääsykoe.

Ja juuri siksi on lohdullista muistaa, että kaikki tytöt on prinsessoja. Silloinkin kun väsyttää.

kuvat: weheartit.com

7. toukokuuta 2014

KUN MAAILMA MUUTTUI TERÄVÄPIIRROKI



On päiviä jolloin mun huone on kuin meteoriitintörmäyksen jäljiltä. Raivaustöitä tehdään parhaillaan, mutta ei kovin pontevasti, koska ens viikolla on ekat pääsykokeet. Oli hyvä tajuta tässä viikkoa ennen koetta, että siitä valmennuskurssista olisi oikeasti voinut olla jotain hyötyä.

Tänään varmistui kesätyöt! Tekis mieli vaan pomppia ympäri kämppää ja huutaa. Kuukausien stressaamisen jälkeen ja niitten kymmenien raivostuttavien kesätyöhakemusten jälkeen on ihan mieletöntä saada kuulla, että ei tarvii pelkästään pyöritellä peukaloitaan koko kesää!

Näissä kuvissa näkyy vähän selkeämmin noi uudet lasit. Oon ihan hulluna noihin! Ehdin jo harkita piilolinsseihin kokopäiväisesti siirtymistä, mut oon niin onnellinen, että löysin nää kehykset! Tilasin mä sit kertakäyttölinssejäkin, mutta tällä hetkellä haluisin vaan pitää koko ajan noita laseja päässä!

Oon ollut nyt kahen viikon sisään kolme kertaa elokuvissa. Siinä on vaan jotain maagista, kun sali pimenee ja saa käpertyä siihen tuoliin katteleen leffaa isolta skriiniltä. Supersankarileffat on aina täydellisii ja scifidystopiat on mun elämä, joten The Amazing Spider-man 2 ja Divergent oli parhaita. Tänään taas oli vuorossa The Grand Budapest Hotel, joka oli random, outo, hämmentävä, tavallaan herttainen. Se oli sellainen leffa, että se kaipaa vähän sulattelua ennen kuin mä osaan päättää, vihaanko sitä vai rakastanko.


Meijän takapihalla on muuten valkovuokkojen leikkikenttä. Jos haluutte, voitte tuoda teijän valkovuokot leikkimään meijän valkovuokkojen kanssa. Niillä vois olla kivaa yhdessä.

Juu. Ei mulla muuta. Nyt menen juomaan mukin kaakaota. 

Terkuin Ulla

3. toukokuuta 2014

HUHTIKUUN HELMIÄ

Huhtikuussa tuli hankittua, saatua ja koettua kaikenlaista kivaa, ja koska kuukauden suosikki –listaukset on tällä hetkellä aikamoinen trendi blogeissa, ja itse oon ihan hulluna listoihin, ajattelin heittää soppaan oman versioni huhtikuun parhaista jutuista. 


Huhtikuun suosikeiksi selviytyivät: 

1. Vero Modan nahkatakki on täydellinen kevättakki. Oon rakastunut! Ainoo varjopuoli lienee, et nyt saan sitten kuulla sellaisia kommentteja, että ”Kato, sullahan on biker jacket. Kai sä saat ylioppilaslahjaksi Harley-Davidsonin?”

2. Lindexin ylisöpö huivi. <3

3. LZ7:n Aftershow-levyn kanssa fiilistelin ennen Vappugospelia ja nyt sen jälkeenkin. Mahtavaa musiikkia mahtavalla sanomalla!

4. Tässä kuussa oon lakannut kynsiäni Mavalan lakaoilla 61 Samoa ja 55 Dakar. Toi pinkimpi Samoa on täydellisen chick ja keväinen teiniprinsessapäiviin, Dakar taas saa mut tuntemaan itteni vähän enemmän aikuiseks.

5. Sunsilkin shamppoo värjätyille ja raidoitetuille hiuksille: Pinkkiä, kimaltelevaa ja ihanan tuoksuista shampoota – voisko olla parempaa?

6. BikBokin sormukset on ollut mulla niin paljon sormissa, että tuntuu kuin sormesta puuttuis palanen kun noi ei olekaan käsissä! :D

7. Uudet aurinkolasit omilla vahvuuksilla! Jes!

8. Mun uudet, Guccin silmälasit! Vähän enemmän volyymia mitä mun aiemmissa laseissa oli ja näitten lasien sangat on ihanan villin turkoosinsiniset. Rakastan!

9. Brittiläinen bloggaaja/vloggaaja Tanya Burrin huulikiillot tuli myyntiin alkukeväästä ja mä innostuin ja ihastuin. Mulla on huulikiilloista värit Aurora, Afternoon Tea, Let’s Travel the World ja First Date. 

10. Leffassa kävin huhtikuussa kuussa neljä kertaa. The Amazing Spider-man 2, Divergent ja American Hustle on sellaisia pätkiä, että niitä voi suositella muillekin! (muoks // Eiku... American Hustle oli kyllä jo maaliskuussa. Hups.)

11. En oo pystynyt laskemaan Veronica Rothin kirjoja käsistäni sen jälkeen kun aloin lukea Divergentiä viime viikolla! Jatko-osa Insurgent oli sitten pakko käydä nappaamassa kirjakaupasta alkuviikosta… Ei ehkä mitään maailman syvällisintä luettavaa, mut just kiehtovaa dystopia-kuvausta ja mielenkiintosia henkilöitä!

12. Gina Trickotin paita on ollut päällä ties kuinka monena päivänä. Just täydellinen vaatekappale! 

Kuvasta jäi vielä uupumaan sellaiset huhtikuuparhaudet kuin Netflixistä katsellut Uusi Sherlock (!!!) ja Breaking Bad ja Spotifysta kulutettu Nopsajalan Lupaan olla -biisi (mikä on hämmentävää, koska yleensä suomalainen musa ei oikeen iske muhun). Sit tietty kokemuksina valokuvausretket ihanien ihmisten kaa, vappuriennot ja muut meiningit on ollut täydellisyyttä! Kaiken kaikkiaan ollut aika mahtava kuukausi!

Mites te, mitkä on ollu teidän huhtikuun suosikkeja? 

2. toukokuuta 2014

VAPPUPARHAUTTA

LZ7 - Shades
LZ7 - Whoever Said

Tänä vuonna toukokuu tuli toivoteltua tervetulleeksi vähän spesiaalimmissa merkeissä, kun kurvailtiin Jennan kanssa keskiviikkona Kouvolaan vappugospeliin tanssimaan iltaa huippuihmisten seuraan. Esiintyjinä oli niin Great Wide North, Ruudolf ja Karrikoira, Everyday Sunday kuin ihan tajuttoman mahtava LZ7:kin, eikä voi muuta kuin sanoo että oli yks huikeimmista illoista vähään aikaan! Musiikki oli parhautta, nähtiin ihanii kavereita ja meininki oli ihan mieletön! Kuvia ei kauheesti tullut tuossa reissussa otettua, kun kreisibailattiin vaan permannolla, eikä sinne oikein kameroita olis mahtunut… Mitä nyt pari selfietä onnistuin LZ7:n jätkien kanssa nappaamaan, mutta nekin piti heikohkomman laadun takia tunkea instagramiin.


Vappupäivälle taas oltiin suunniteltu piknikiä Aulangolle, mutta koska täällä satoi lunta (whaaat?!), piti vähän työstää suunnitelmia ja hyökätä Hannan luokse meidän massiivisten piknik-eväiden kanssa. Oi että oli hyvät ruuat ja ihan mahtavat jutut! Just sopivassa suhteessa onnistuttiin luotaamaan vähän syvällisempiä aihealueita ja järisyttämään itse kunkin nauruhermoja!


Voi että on ollut täydellinen vappu! Kiitos kuuluu kyllä Taivaan Iskälle ja mun järjettömän mahtaville kavereille! Parhautta oikeesti, enkä jaksa tajuta, miten huomenna pystyn palaamaan pääsykoekirjan ääreen! Ehkä mä kuuntelen vielä kerran LZ7:n Aftershow-levyn läpi (viides kerta kahen vuorokauden sisään), suljen silmät, avaan ne että voi lukee luvun (tai kaks tai kolme) Veronica Rothin Insurgent-kirjaa, laitan hetkeks kädet ristiin, totean ittelleni että kyllä mä pystyn siihen ja kaiken tän psyykkauksen jälkeen mä ehkä oikeesti pystynkin.