Kävin viime viikolla tyhjentämässä
kaappini koululla. Sinne oli näiden kolmen lukiovuoden aikana kerääntynyt yksi
valkoisesta harmaaksi muuttunut teepaita, täydellinen setti kertakäyttöaterimia
(niin haarukoita, veitsiä kuin lusikoitakin), heijastin, fysiikanvihko, ruotsin
ykköskurssin muistiinpanot, yksinäinen musta henkari sekä erinäisten
yliopistojen mainoksia. Hirveän haikeaa tyhjentää kaappi. Jotenkin
lopullista.
Jätin sinne kaappiin viestin seuraavalle omistajalle. Että pitäisi
hyvänä ja säilyttäisi kaapissa kivoja asioita. Ja siivoaisi sen kostealla
liinalla. Koska en itse jaksanut.
Tuntuu hämmentävältä, että lauantain jälkeen lukioaika on
sitten virallisesti ohi. Ihana, täydellinen, raivostuttava, uuvuttava, upea, lämmin lukioaika ja
The Body Worlds –näyttely ja se kun karattiin Saanan kanssa näyttelyn jälkeen shoppailemaan eikä löydetty muuta kuin jäätelökioski.
Äidinkielentunnit ja top 10 –listat Emilin kanssa.
Uudet tuttavuudet, uudet ystävät, vanhat ystävät, omalaatuiset opettajat.
Se kun hissanmaikka käveli keskelle rukouspiirin kokousta ja
hämmentyi totaalisesti.
Ykkösluokan lukuisat ”tätä pitää juhlistaa Rax-aterialla tai
Ossin pullassa” –momentit.
Fysiikan tuntien täydelliset ymmärtämättömyyshetket.
Wanhat, niihin täydellinen valmistautuminen ja se tunne, kun
kampaus romahtaa kesken ensimmäisen tanssin ja vanteet irtoavat mekosta kesken
kolmannen tanssin.
Puurojuhlien naurunremakat ja jouluisten yökirkkojen kylmät
väreet.
Rennot koeviikot, aikaisin päättyneet päivät, tunkkainen bussi ja väsyneet jalat.
Rennot koeviikot, aikaisin päättyneet päivät, tunkkainen bussi ja väsyneet jalat.
Oman itsensä ylittäminen, oma kasvu, omasta itsestä uuden oppiminen ja uusien yllättävien puolien löytäminen.
Manon-baletti, Invaasio-näytelmä, retki Helsingin Sanomien
toimitukseen, ilmiöoppiminen.
Matikantunnit, jotka olivat ikimuistoisia ei niinkään sen
matikan vaan sen opettajan takia, joka selitti meille hobittifunktioista ja
ovelasta Ollista, joka oli ovella olevinaan ovela ja matematiikan
taikamaailmasta, joka on vähän niin kuin Harry Potterin taikamaailma, mutta ei
sitten ihan kuitenkaan.
Penkkarit ja se riemu, kun sai heitellä ihmisiä karkeilla.
Ohi on. Kaikki parhaus ja mahtavuus ja ikimuistoisuus ja hirveys. Paitsi
ystävät toivottavasti pysyy ja itsensä ylittäminen jatkuu.
Sitä vain jäin pohtimaan, että vaikka nyt osaankin ratkaista
ties minkälaisia hobittifunktioita, taivuttaa ties mitä ruotsin epäsäännöllisiä
verbejä ja luetella kaikki erilaiset fossiilityypit, en siltikään oppinut
lukiossa miten täytetään veroilmoitus, en mitä pitää sanoa ihmiselle jonka
läheinen on kuolemassa tai sitä että puristamalla pikkurilliään voi estää
aivastuksen.
Hauska postaus ja kirjoitustyylisi on muutenkin hyvä:) Sait minusta uuden lukijan! Voitko katsastaa minunkin blogini:
VastaaPoistahttp://peaceandthebeatles.blogspot.fi/
Lifestyle-blogi; kuvia, syvällisiä ajatuksia, ohjeita onnelliseen elämään , DIY ohjeita, kauneustuote- ja kirjasuosituksia, musiikkia, rakkautta, "normaalia" elämääni:)
Kiitos paljon, jos edes vilkaiset:)
Hii kehuista kiitos ja kumarrus! :) Minäpä kurkkailen blogiisi!
Poista