ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

18. toukokuuta 2014

NELJÄ PIENTÄ IHMETTÄ

Mulla on ylppärimekko. Ja kengät. Ja bolero. Ja lakki. Kaikkein hämmentävintä lienee se, että mekko löytyi ekasta kaupasta, johon kävelin sisään ja kyseinen kauppa sattuu vielä sijaitsemaan täällä Hämeenlinnan syrjäisessä liitoskunnassa, kaupungin laidalla keskellä peltoja ja traktoreita ja metsää. Ihan pätevä kauppa, en tosin ollut käynyt siellä koskaan aiemmin, koska olin jostakin syystä saanut sen käsityksen, että kyseessä olisi ollut mummojen muotikauppa. Eipäs vaan ollutkaan. Ihan mielettömän asiantuntevaa palvelua ja kyllä sieltä löytyi mekkoja myös tällaiselle vielä vähän kauempana mummoiästä olevalle yksilöllekin. Myyjä kiikutti mulle hyllystä mekon udeltuaan ensin, mitä koulua käyn (hän ei koskaan myy kahta samanlaista yo-mekkoa samaan kouluun) ja sitten iskettiin muutama nuppineula helmaan, että saatiin sopivan pituiseksi. Täydellinen mekko! Eka jota mä sovitin ja luultavasti eka mekko, jonka oon koskaan ostanut noin nopeasti! Myyjä jopa lyhentää ja kaventaa sen sopivaksi. Olin niin ällikällä lyöty, että unohdin jopa ottaa siitä kuvan. Milloin muka mekon ostaminen on ollut näin helppoa? En käsitä, en tajua. Kyseessä on varmasti jonkin sortin mekkoihme.

Ylioppilastulokset tulivat muuten perjantaina. Läpipääsy ei ollut kysymysmerkillä (ja oli ihan hyvä, ettei esimerkiksi äidinkielen pisteet olleet romahtaneet katastrofaalisesti, koska kutsut lähti maailmalle viime viikolla), mutta lopullisia tuloksia oon saanut jännittää koko kevään, kun neljän kirjoittamani aineen pisteet keikkuivat ihan pisterajoilla. Pieni ylioppilasihme (ihme numero kaksi) onkin se, että kolme noista rajalaisista oli heilahtanut parempaan suuntaan YTL:ssä! Ihan käsittämätöntä! Lopulliselta pistesuoralta löytyy kaksi ällää, kaksi eetä ja kaksi ämmää, enkä vois olla onnellisempi!

Pieni ihme numero kolme: Yo-tulosten myötä mulle varmistui myös opiskelupaikka lukemaan kemiaa Helsingin yliopistoon. Hups ja jaiks. Nousi kyllä pääsykoelukumotivaatio hämmentävän paljon, koska tällä hetkellä tuntuu, että luonnontieteitä tuli luettua lukiossa höyrystymispisteeseen asti (jos joudun oppimaan vielä yhdenkin lain tai teorian tai vastaavan, haihdun höyrynä ilmaan.) Toisaalta välillä tuntuu, että olisi niin siistiä olla rikoskemisti ja alkaa isona NCIS:n Abbyksi. Se olisi hieno työnimike. ”Hei, hauska tavata. Olen Ulla, NCIS:n Abby.”

Suomen kesä. Pieni ihme numero neljä. Aina se tulee vain jotenkin ihan puskasta: vasta eilenhän oli ihan jäätävän kylmä ja nyt mennään jo kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella ja koivunlehdet alkavat kokoluokaltaan muistuttaa lapsen kämmentä. Ihan mieletöntä. Aina välillä sitä haaveilee, että asuisi jossakin ihan toisella puolella kravun kääntöpiiriä, mutta kesän tullessa, iltojen muuttuessa päiväksi ja auringon löydettyä vihdoin tänne pohjoiseenkin, saa kyllä olla tyytyväinen. Pieni ihme, totta tosiaan. (Sitä vaan en tajua, miksi joku ulkomaalainen haluaa tulla Suomeen keskellä talvea. Onhan se lumikin ihan kivaa, mutta Suomi on talvisin niin ruma ja harmaa ja pimeä!)

Pieniä ihmeitä. Nyt aion mennä nauttimaan pienestä ihmeestä numero neljä ja lukemaan pihakeinuun suomen kielen kielioppia, ettei tarvitse ottaa pienen ihmeen numero kolme tarjoamaan opiskelupaikkaa vastaan!

Terkuin Ulla

P.S. Ne pääsykokeet, joita angstasin alkuviikosta, ei tainneet mennä ihan nappiin. Tai jos menivät, niin kyseessä on pieni ihme numero viisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥