ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

11. heinäkuuta 2014

TÄHTIIN KIRJOITETTU VIRHE


You don't get to choose if you get hurt in this world, 
but you do have some say in who hurts you. 

- The Fault In Our Stars

Tämän postauksen piti alkuperäissuunnitelman mukaan kertoa kaikista hienoista elokuvista, jotka olen nähnyt tällä viikolla. Minun oli tarkoitus analysoida Like Crazyn hienovaraista kerrontaa, kaunista kameran käyttöä, kyyneleitä, yksinkertaisia rakennuspalikoita, ja haikeaa loppua, joka jää vaivaamaan mieltä vastaamattomilla kysymyksillään. Minun piti kertoa Vihan liekeistä, siitä kuinka rakastan Johannaa ja Finnickiä, ja kuinka kohtauksista suosikkini on se, jossa Johanna riisuu vaatteensa hississä (koska voi Jenniferin ja Joshin ilmeet!). Piti hämmästellä Henkien kätkemän selittelemätöntä älykkyyttä, suorasukaista nerokkuutta, koko sitä maailmaa, jonka Hayao Miyazaki on ihmeellisen mielensä sisällä luonut. Oli tarkoitus kertoa Näin koulutat lohikäärmeesi 2:sta, joka on ehdottomasti katsottava alkuperäisäänillä, jonka musiikki oli huikea, ja joka sai kylmät väreet kiirimään selkäpiissä.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat. En aio kirjoittaa kaikesta edellä mainitusta, sillä kävin juuri katsomassa Tähtiin kirjoitetun virheen. Tulos: istun autossa, luonnostelen tätä postausta muistivihkooni – ja itken. Tarvinneeko edes todeta, että kyseessä oli aivan käsittämättömän mahtava elokuva?

Heti alkuunsa on todettava, että lue kirja ensin. Koska vaikka elokuva olikin upea ja eheä kokonaisuus, joka toimii täydellisesti itsenäisenä teoksenaankin, kirja vain yksinkertaisesti on vielä parempi. Ja sitten, kun olet lukenut kirjan, voit mennä pimeään elokuvasaliin 40 muun itkevän teinitytön (ja muutaman paikalle eksyneen teinipojan) kanssa ja itkeä sydämesi lattialle uudestaan.

Hazelin ja Augustuksen tarina on vain jotakin eeppistä. Se on tämän vuosikymmenen Notebook ja Titanic – ääretön ja kaunis (and some infinities are bigger than other infinities). Näyttelijät olivat täydellisiä ihan jokainen (en muista milloin viimeksi olisin nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ja ollut tyytyväinen ihan jokaiseen roolitukseen), ja erityismaininnan hurmaavuudestaan saavat Nat Wolff ja erityisesti Ansel Elgrot, jolla on huikea hymy.

Kokonaisuuden lisäksi pienen pienet yksityiskohdat saivat minut hullaantumaan. Esimerkiksi se, että Hazel ja Augustus katsoivat Buffy vampyyrintappajaa (suosikkisarjaani!), tai se, että An Imperial Afflictionin vieressä Hazelin kirjahyllyssä olivat C.S.Lewisin Narnian tarinat (suosikkikirjani!). Saattaa tosin olla, että näin harhoja. Pitää tulla takaisin elokuvateatterille tarkistamaan pikapuoliin.

Nyt minun pitäisi saada itseni kasaan, että voin ajaa kotiin turvallisesti. Naama sotkussa, silmät punaisina ja nenä tukossa. Oli kyllä kaikkien näiden kyynelten arvoinen elokuva!

*


Jälkihuomautus: koska tämä löytyy blogista, selviydyin kotiin ehjin nahoin. Itkettää tosin vieläkin. Voihan marakatti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥