Eilen aamulla pakkasimme kolmen kaverini kanssa kimpsumme ja
kampsumme meidän autoon ja huristelimme rannikolle Porin tuntumaan, Yyteriin ja
Reposaareen mökkeilemään. Oltiin vuokrattu neljän hengen supervaatimaton ja
superedullinen kahden kerrossängyn talous Siikaranta camping –leirintäalueelta
ja iloisina mutta himpun verran huonosti asiaan perehtyneinä lähdimme matkaan. Jotakin
etukäteissuunnittelun tasosta (ja kuskin maantieteentuntemuksesta) kertonee se,
että kun viimeinen mökkeilijä oli saatu noukittua autoon Hämeenlinnassa, oli
pakko pysähtyä kysymään, että mihinkäs suuntaan tästä nyt sitten pitäisi lähteä
ajamaan…
Autossa soi Imagine Dragons, Linkin Park, Omituisten otusten
kerho, Hobitin soundtrack, How To Train Your Dragon 2:n soundtrack sekä
Nightwish, eikä meillä ollut mitään käsitystä, mitä kaksipäiväinen karkumatka
rannikolle tulisi pitämään sisällään – me vain ajettiin, naurettiin ja vaihdettiin
kuulumisia, kun ei oltu pitkään aikaan nähty kunnolla, ja suunniteltiin samalla
kun aika kellui letkeästi eteenpäin.
Yyterin rannat oli ensimmäinen kunnon pysähdyspaikkamme Porin
matkahuollolla tehdyn harharetken ja ABC:llä nautittujen pitsojen ja
hampurilaisten jälkeen. Mittari näytti 24 lämpöastetta, jalat upposivat karhean
pehmeään hiekkaan ja vastaan tulevat ihmiset tuoksuivat aurinkovoiteelta. Syötiin
karkkia ja suolakeksejä, kahlattiin vedessä, pelattiin korttia ja nautittiin
auringosta ja hyvästä seurasta.
Rannalla lötköilyn jälkeen lähdettiin tutustumaan mökkiin, joka
todella oli vaatimatontakin vaatimattomampi, mutta siellä oli lämmintä ja
siistiä, ja liesi, jolla sai keitettyä aamulla teeveden, joten minä olin
enemmän kuin tyytyväinen. Kipattiin tavarat mökin pöydälle ja lähdettiin
grillaamaan maissia nuotiolle ja kiipeilemään Reposaaren rantakallioille,
makailemaan auringon lämmittämille kiville ja kuvailemaan heiniä ja kukkasia.
Innostuttiin taidekuvista, tuulimyllytaiteesta, hypyistä korkealle maanpinnan
yläpuolelle. Oltiin siinä hetkessä, silloin, kuin hidastempoinen elokuva, joka
jää jumittamaan yhteen hetkeen, eikä liiku, eikä mitään ihmeellistä tapahdu,
mutta silti se kohtaus tarvitaan, se kertoo jotakin oleellista elämästä,
hetkistä, pienistä, yksinkertaisista, niistä jotka ovat elämää täynnä.
Nukuttiin. Minä ensimmäisenä, muut myöhemmin. Kaveri yritti
kuvata auringonnousun, minä en jaksanut nousta.
Aamulla oli luvassa minigolfia ja korttipelejä, minkä
jälkeen sää näytti sen verran sateiselta, että todettiin rantafiiliksen jääneen
edellispäivään. Yyterihengailun sijaan ajeltiin Porin keskustaan kiertelemään
kaupoissa (löysin Tigerista
täydellisen mustan kesähatun, juuri sellaisen jota olen etsinyt!) ja syötiin
mascarpone-lemon-lime jäätelöä, joka on harvinaisen hyvää.
Nyt väsyttää – taas. Ihanaa, kun on tuollaisia ystäviä. Ensi vuonna sama porukka, sama
paikka? Omiin korviin kuulostaisi ainakin erinomaisen kauniilta suunnitelmalta.
Oi kuulostaapa ihanalta! Ja kivoja kuvia :)
VastaaPoistaOi kiitos kiitos! Jotakin vallan ihanaa tuo viikonloppu kyllä olikin! :)
Poista