ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

13. marraskuuta 2016

SOOLOMATKAILIJAN ENSIASKELEET


Lokakuussa minä vihdoin tein sen: soolomatkan. Sen, josta olen unelmoinut jo monta vuotta, kerännyt rohkeutta ja kartuttanut unelmia. Vietin ihanat ja ihmeelliset neljä päivää Edinburghissa, Skotlannissa, ja maistelin vapauden kudelmia kieleni päällä. Hukutin päiväni rauhallisiin kävelyretkiin, ilmaisiin museoihin, valokuviin sekä vänkyräisiin kirjaimiin muistikirjojen sivuilla. Minä hengitin ideoita ja ihastuin kaikkeen näkemääni.

Virkkasin ympärilleni kotelon ja suljin muun maailman ympäriltäni pois. Vaikka jotkut ihmiset kuulemma matkustavat yksin, jotta voisivat tutustua uusiin ihmisiin ennakkoluulottomammin, minä käperryin uinumaan mietteisiini, enkä aloittanut keskustelua kenenkään kanssa. Ainoan pidemmän keskustelun kävin hostellillani supersymppiksen Shetlanninsaarilta kotoisin olevan noin 60-vuotiaan miehen kanssa (puheenaiheinamme brexit ja J.K.Rowlingin menestystarina). Miehen aksentti oli paksu kuin ikiroudan valtaaman pohjoisen männyt, mutta hymyllä tilkitsin umpeen nekin osat keskustelusta, jotka jäivät käsittämättä.

Reissussa rakastuin siihen, miten sain elää oman sisäisen aikakäsitykseni mukaan. Sain unohtua penkeille istumaan, sain kirjoittaa ajatukset muistiin ja sain ottaa juuri niin monta valokuvaa kuin halusin. Sain olla hiljaa silloin kun huvitti, eikä tarvinnut sopeutua toisen ihmisen rytmeihin ja tarpeisiin. Vaikken olekaan matkannut tähän asti kovin vaativien persoonien kanssa, oman mielen mukaan liikkuminen oli loputtoman virkistävää. Lisäksi minulla oli pitkästä aikaa niin paljon omaa aikaa, etten joinakin aamuina meinannut malttaa lähteä hostellilta lainkaan: hullaannuin aamiaispöydässä istumisesta muistivihkoni kanssa, rauhallisesti taustalla soivasta hetkestä, paperille mustekynästä pörränneistä sanoista.

Uskaltauduin jopa ravintolaan syömään, vaikka alunperin kammoksuin ajatusta yksin syömisestä. Kenenkään silmistä ei kuitenkaan tippunut säälinmurusia, kun asettauduin pöytääni yksinäni ja minä karkotin kiusaantumisen ajatuksen mielestäni. Niinpä sain herkkuaterian, viinilasin ja lounashetken seesteisyyden seuranani vain paperinohuiden tarinoiden sivut ja ajatusteni sokkeloiset kadut. Ja minä nautin siitä kaikesta niin loputtomasti!

Yksin matkustamisen tunne oli huumaavan voimaannuttava. Oli minulla reissussa ikävä poikaystävää ja muitakin läheisiä, enkä usko, että hylkään muiden kanssa matkustamista kokonaan, sillä ystävän kanssa matkustaessa koen olevani rohkeampi ja ennakkoluulottomampi ja innostun hullummista mahdollisuuksista. Yksin matkustaminen on kuitenkin erilaista. Se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia itsepohdiskeluun ja inspiroitumiseen ja päämärättömään vaelteluun. Reissusta minulle jäikin ennen kaikkea repullinen uusia unelmia, muistikirjallinen oivalluksia ja ihan mahdottoman vahva olo!

4 kommenttia:

  1. Molempi parempi, eikös se niin ole? :) Ihanaa, että osasit nauttia yksin matkustamisesta noin paljon. Todellakin, välillä on tarpeen saada vain olla yksin omien ajatustensa kanssa ja se on kyllä paljon helpompaa toisinaan vähän kauempana omasta kodista :) Ja monestihan se tunne siitä, kuinka outoa on mennä syömään tai vaikka elokuviin yksin, on ihan vain omassa päässä :)

    Sitten taas toisaalta on ihanaa myös päästä jakamaan niitä kokemuksia jonkun muun kanssa.. kuten sanoin, molempi parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Kirsi! Molempi parempi kuvaa kyllä aika montaa asiaa aika tosi hyvin! :)

      Poista
  2. Kuulostaa upealta ja kuten sanoit, myös voimaannuttavalta! Blogissani olisi sinulle tunnustus :)
    http://turkooseja.blogspot.fi/2016/11/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi kiitos Emilia! Olen otettu tästä tunnustuksesta! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥