VUOSIKATSAUS

Viime postaus kihlautumisestani nousi neljässä tunnissa blogini luetuimmaksi postaukseksi. Kahdessa päivässä sitä oli luettu kolminkertainen määrä toiseksi luetuimpaan postaukseen verrattuna. Olen mykistynyt ja imarreltu tekstin saamista lukukerroista ja eri sosiaalisissa medioissa minulle ja sulhaselleni välittyneistä onnitteluista. Kiitos! Olette ihania!

Koska vuosi alkaa olla lopuillaan, tässä postauksessa tehdään aikamatka kuluneeseen vuoteen. Kuten arvata saattaa, vuoden isoin juttu oli ehdottomasti kihlautuminen ja häävalmistelujen aloittaminen. Sen lisäksi vuodesta jää päällimmäisenä mieleen uusi opiskelupaikka sekä lukuisat reissut. Kaiken kaikkiaan vuoteen mahtui kolmetoista paikkakuntaa kahdeksassa maassa ulkomailla ja 34 ulkomailla vietettyä päivää. Suosikkikaupungeikseni nousivat Ljubljana, Edinburgh ja Sarajevo. 

Tammikuussa vaihto-opiskelusuunnitelmani Maltan yliopistossa peruuntuivat. Tuntui pahalta jumiutua jään kuorruttamaan kotimaahan, kun kaikki mitä luulin tarvitsevani oli matka maailman ääriin. Olin pääasiassa ahdistunut ja surullinen, vaikka myöhemmin ymmärsinkin, että tässä vaiheessa kotimaahan jääminen oli minulle ihan hyvä vaihtoehto. 

Tammikuussa luettu kirja: Danten Helvetti

Helmikuussa muutin uuteen asuntoon. Siellä juhlimme kämppäkaverini kanssa tupaantulijaisia ja syntymäpäiväjuhlia. Leikkasin hiukset pitkäksi polkaksi ja tein hitaasti kirjallisuuden sivuaineopintoja eteenpäin. Varmistauduin päivä päivältä enemmän siitä, että kirjallisuus on minun opiskelualani. 

Helmikuussa luettu kirja: Seija Ahavan Taivaalta tippuvat asiat

Maaliskuussa haaveilin yhä enenevässä määrin matkustamisesta ja ostimme ystäväni kanssa lentoliput Kroatiaan elokuulle. Suunnnittelimme reppureissuamme ja olo oli jo paljon parempi kuin tammikuussa. Sulamisvedet tuntuivat kuljettavan mukanaan talven raskaita ajatuksia kauas pois minusta.

Maaliskuussa luettu kirja: Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki

Huhtikuussa valmistauduin pääsykokeisiin ja tein kirjallisuuden sivuaineopintoja samanaikaisesti. Luin pääasiassa opintoihin kuuluvaa kirjallisuutta, klassikoita ja novelleja. 

Toukokuussa matkustimme poikaystäväni kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä ulkomaille. Budapest oli paahtavan helteinen, kiehtova ja kaunis. Flippermuseo ja rauniobaari Szimpla Kert tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Matkalta palattuamme juhlimme ylioppilaaksi valmistunutta pikkuveljeäni. Toukokuussa olivat myös kauan odottamani pääsykokeet. 

Toukokuussa luettu kirja: Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen (yhdessä ääneen poikaystävän kanssa)

Kesäkuussa sain tiedon uudesta opiskelupaikastani. Matkustin perheeni kanssa Rukalle ja sairastuin kuumeeseen. Reissun parina viimeisenä päivänä jaksoin kuitenkin lähteä kävelemään karun kauniiseen tunturiin. Vietimme myös poikaystäväni kanssa paperiseurustelupäivää.

Heinäkuussa tein opintoja eteenpäin ja sain kirjallisuuden perusopintokokonaisuuden valmiiksi. Olin päättänyt, etten halua mennä töihin vietettyäni kolme edellistä kesää täystyöllistettynä, joten tasapainottelin kouluhommien ja levon välillä.

Heinäkuussa luettu kirja: Kjäll Westön Kangastus 38

Elokuussa vietin taianomaisen kuukauden reppureissaten ystäväni kanssa ympäri Balkania ja Italiaa. Bosnia-Herzegovinan Sarajevo ja Mostar, Slovenian Ljubljana sekä Italian Corniglia ja Manarola hurmasivat minut erityisesti. Tapasimme paljon ystävällisiä ihmisiä, näimme upeita vesiputouksia, hurmaannuimme suloisista vanhoistakaupungeista, vaikutuimme alueen historiasta, söimme paikallisia ruokia, istuimme tuntikausia linja-autossa ja kulutimme kirjojen sivuja.

Elokuussa luettu kirja: Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe

Syyskuussa minua kysyttiin vaimoksi ja minä lupauduin. Aloimme suunnitella häitämme sulhaseni kanssa. Opinnot uudet pääaineen parissa tuntuivat hyvältä. Olin onnellinen. 

Syyskuussa luettu kirja: J. K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi (yhdessä ääneen poikaystävän kanssa)

Lokakuussa tein ensimmäisen soolomatkani Edinburghiin ja minusta tuntui ihan mahdottoman hyvältä ja voimaannuttavalta. Kirjoittamisen opintojen tekeminen avoimeen yliopistoon inspiroi minua kirjoittamaan harjoitustehtävien lisäksi myös muita tekstejä vapaa-ajalla. Olin niin kiireinen opiskelujuttujenkin takia, että blogi ei päivittynyt kertaakaan. Aloin työstää kandidaatintutkielmaani. 

Lokakuussa luettu kirja: Art Spiegelmanin Maus ja Maus II

Marraskuussa olin festareilla keittäjänä ruokkimassa liki kahtakymmentätuhatta festarikävijää. Juhlimme perhepiirissä kihlautumista ja isovanhempieni viisikymmenvuotishääpäivää. Menin solmuun opiskelujuttujen kanssa. Kävin äidin kanssa kirjamessuilla hamstraamassa kirjahyllyt täyteen uusia opuksia.

Marraskuussa luettu kirja: Gabriel Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys

Joulukuussa kirjoitin paljon esseitä, tein viimeiset tentit ja aloitin loman hyvillä mielin saamistani arvosanoista. Vietimme joulua sulhaseni kanssa perheeni luona, matkustimme tapaninpäivänä sulhasen isän perheen luokse ja siitä seuraavana päivänä sulhasen äidin perheen luokse. Katsoin elokuvia, täytin vatsani piparkakuilla ja joulusuklaalla, ja olin kiitollinen ihanasta perheestä, sulhasesta ja ystävistä. 

Joulukuussa luettu kirja: Zlata Filipovićin Zlatan päiväkirja

Kiitos tästä kuluneesta vuodesta teille jokaiselle, jotka olette lueskelleet tekstejäni! Kiitos kommenteistanne, ajatuksistanne ja kannustuksestanne, olette kultaa!

Nyt vetäydyn loppuvuodeksi sängynnurkkaan lukemaan joululahjakirjoja ja palaan vuodenvaihteen jälkeen. Päässäni muhii jo monta blogikirjoitusta, jotka haluaisin päästä jakamaan kanssanne. Olen myös viime päivinä työstänyt ajatusta aivan uudenlaisesta projektista, josta haluaisin jo kovasti päästä kertomaan teille, mutta jääköön sekin tammikuulle. Lempeää loppuvuotta juuri sinulle, ihana! 

KIHLOISSA

Poikaystävä kosi minua. Minä vastasin kyllä. Kapsahdin kaulaan ja annoin suukon.

Ostettiin sormukset. Kerrottiin vanhemmille ja ystäville. Varattiin juhlapaikka ja häävalokuvaaja. Kysyttiin kaasoja ja bestmanejä. Menetettiin yöunia alustavan vieraslistan äärellä. Vietettiin lähisuvun kanssa kihlajaisjuhlaa. Alettiin säästää rahaa häitä varten. Oltiin rakastuneita ja vähän villejä.

Häät on toukokuussa.

Jännittää. Tuntuu hyvältä. Ja sitten taas vähän jännittää.

Sieluni nauraa onnesta.

Meitä kuvasi veljeni Janne. Muut kuvat otin minä.

MIKSI MINÄ MATKUSTAN?

Kun minä alan haaveilla uudesta matkasta, poikaystävä katsoo minuun ja kysyy:

Mikä sinua sinne ulkomaille oikein vetää? Kun elämä on muutenkin niin kiireistä ja jatkuvaa paikasta toiseen juoksemista, etkö sinä haluaisi lomalla vain pysähtyä ja jäädä paikalleen? 

Kun minä potkin vuoteessa sänkyä syrttyyn ja vääntelehdin ahdistuneena siitä, että seuraavaa matkaa varten ei ole vielä lentolippuja varattuna, täytyy minun itsenikin kysyä:

Miksi tämä kaukokaipuu on niin voimakasta, että se tuntuu fyysisenä pahoinvointina? Mihin minä olen matkalla? Miksi minä ylipäätään matkustan? 

Kysymyksiin ei ole helppoja tai yksiselittesiä vastauksia.

Ei minulla ole aina ollut samanlaista paloa nähdä koko maailma. 10-vuotiaana oivalsin, että monet suosikkikirjani sijoittuvat Iso-Britanniaan, nummille, linnoihin ja metsäpoluille, ja Briteistä tuli päiväunieni kohde ja haaveideni satama. Kaksi vuotta oivallukseni jälkeen lähdimme äidin kanssa Lontooseen. Unohdin palasen sydämestäni Covent Gardeniin ja Charing Cross Roadin kirjakauppoihin, ja ehdin käydä Londoossa viidesti ennen kuin tajusin, että jonnekin muuallekin voisi matkustaa välillä.

Yläkoulussa luin Elizabeth Gilbertin omaelämäkerrallisen teoksen Eat Pray Love, jossa toimittajakirjailija lähtee vuodeksi kiertelemään maailmaa. Hän viettää ensin neljä kuukautta Italiassa syöden ja seuraavaksi neljä kuukautta Intiassa meditoiden. Lopulta hän matkustaa Indonesiaan pyrkimyksenään yhdistää Italiassa oppimansa kyvyn nauttia elämästä ja Intiassa löytämänsä sisäisen rauhan. Luettuani kirjan innostuin suunnittelemaan omaa vuoden mittaista matkaani. Ohjelmassa oli ruokaa Italiassa, rukoilua Saksassa ja kirjoittamista Iso-Britanniassa.

Matkustushaaveet kuitenkin alkoivat konkretisoitua vasta lukion päätyttyä. Arasti haaveilin välivuodesta ja mahdollisuudesta matkustaa, ja ensimmäisenä yliopistosyksynä tein viikkojen tarkkuudella suunnitelmia maailmanympärysmatkoille. Tajusin yhteyden lapsuuteeni, jolloin suosikkilastenohjelmani oli Maailman ympäri 80 päivässä. En lähtenyt maailmanympärysmatkalle, mutta matkustin Istanbuliin, Firenzeen, Berliiniin. Hullaannuin Ljubljanasta ja hurmioiduin Cornigliasta. Näin niin monta niistä paikoista, jotka olin kuvitellut kotisohvalla unelmiin kastettu kirja kädessäni.

Kun mietin, mikä matkustelussa minua kiehtoo, on myönnettävä, että minua ajaa maailmalle voimakas halu nähdä ne kaikki paikat, joista olen lukenut tai joita olen nähnyt elokuvissa. Tarinat eivät enää riitä, haluan kokea seikkailun omissa sormenpäissäni, nähdä omin silmin ne nummet joilla Viisikko söi eväitään ja kukkulat, joilla Frodo ja kumppanit vaelsivat mahtisormus mukanaan. Ylipäätään matkustelussa minua kiehtoo uniikeissa miljöissä vieraileminen, erilaiset luonnonpuistot, kaupungit ja aavikkomaisemat. Minua kiehtoo myös vieraiden paikkojen paikalliskulttuurit, ruoka sekä erilaiset tavat ja uskomukset.

Toisaalta matkustaminen on loputon inspiraation lähde omalle itseilmaisulle. Jokainen kohtaaminen, jokainen paikka jonka näen, jokainen koettu hetki on innoitusta teksteilleni ja valokuvilleni. Rakastan myös tarinoita, joita kuulen tapaamiltani ihmisiltä: tarinoita matkustamisesta ja päiväunista, toisaalta tarinoita rikotuista ihmisenkuorista, sodasta, sorrosta ja kivusta. Jokaisen tarinan kautta olen oppinut jotakin lisää ihmisistä, elämästä tai unelmista.

Matkustaminen avaa silmät uusille näkökulmille, ja antaa historialle kontekstin ja tapahtumapaikat. Olen oppinut reissatessani historiasta paljon enemmän ja aidompia asioita kuin koulussa pänttäämällä. Ennen kuin matkustin Sarajevoon, en ollut edes kuullut Bosniassa Jugoslavian hajoamissotien aikana tapahtuneista etnisistä puhdistuksista, vaikka kyseessä on suurin Euroopassa tapahtunut kansanmurha sitten holokaustin. Berliinin muurin aikaiset ihmiskohtalot ja elämä DDR:ssä konkretisoituivat vasta, kun vierailin Berliinissä muurin muistomerkkimuseossa. Opin Istanbulissa turkkilaisesta mediamaisemasta, sananvapaudesta ja sensuurista, ja Begradissa oivalsin Putin-fanipaitoja turistikaupoissa nähdessäni, että jotkut oikeasti pitävät Venäjän presidenttiä ihailtavana ihmisenä.

Matkustaminen liittyy myös identiteettiini ja ihanneminääni. Ihailen ihmisiä, jotka matkustelevat paljon, ja itsekin haluaisin olla ihminen, joka matkustelee runsaasti. Matkustelevat ihmiset ovat silmissäni itsenäisiä ja rohkeita persoonia, jotka taistelevat unelmistaan ja pitävät niistä kiinni. Minä haluan olla samanlainen. Uskon myös, että matkustaessa oppii itsenäisemmäksi ja oivaltaa sen, että kommunikaatio on pääasiassa kaikkea muuta paitsi sanoja.

Minulle matkalle lähteminen on lepoa. Matkustaminen on välillä rankkaa, mutta se on myös pakkolomaa arjesta. Se on sitä, kun ei yksinkertaisesti pysty kerryttämään suunnattomia tiskivuoria keittiöön, kun hostellilla astiat on pestävä heti pois toisten reissaajien tieltä. Se on sitä, kun ei tarvitse ajatella opiskeluasioita ja ympärillä ei ole materian hälinää, joka tukehduttaa minut aina kotona. Jo pelkkä uuteen ympäristöön pääseminen irrottaa tavanomaisista huolenaiheista.

En ole vielä matkustanut maapallon ympäri. Silti vähä vähältä varovasti kokeilen, kannatteleeko maailma, jos kuljen sillä varpaillani. Kaukokaipuu puristaa kehoani ja loppujen lopuksi huomaan etten osaa vastata omaan kysymykseeni siitä, miksi sieluni tuntuu levottomalta, kun olen jumissa kotimaassa. On monia syitä, miksi koen matkustamisen inspiroivaksi ja mielekkääksi, mutta loppujen lopuksi kuitenkin tuntuu siltä, että matkustamisella on itseisarvo. Minä matkustan matkustamisen vuoksi.