Haaveilen kodista, jossa olisi vähän tavaraa, eikä mitään ylimääräistä. Silti kuvissa rakastun asuntoihin, jotka ovat täynnä isoja kirjahyllyjä. Miksi pitää olla sydämen niin ihastunut kirjamassojen pölyisiin rivistöihin?
Haluaisin oppia kuvaamaan tähtiä. Sellaisen kokonaisen taivaallisen meren välkettä ja kimallusta, vasten mustaa äärettömyyttä. Matkustaa keskelle erämaata, missä tähdet tuikkisivat kirkkaammin kuin valosaasteen pilaamissa kylissä ja taajamissa.
Olen tajunnut, että maailmassa ei taida olla montaakaan yhtä ihanaa asiaa kuin puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan pujahtaminen. Rakastan sitä tuoksua ja puhtaan puuvillan tuntua iholla. Oih!
Tässä muutamia kuvia, joista olen imenyt inspiraatiota tähän maanantaiilta-päivään: kirjahyllyistä, vanhoista ajoista, matkustusunelmista, mustavalkoisuudesta, pienistä arkisista asioista. Inspiroituuko joku muukin samoista kuvista?
kuvat: weheartit.com
Minulla on muuten sama ongelma. Näen päässäni unelma kodin jossa on muutama peruskokoinen (makkari ja keittiö) kirjahylly ja vähän tavaraa muutenkin. Sitten kuitenkin ihastelen niitä huoneita jotka on kirjastohuoneita. Ehkä unelma on oma realismi: tietää ettei tulisi pyyhittyä niitä useasti, mutta toivoo että niin olisi?
VastaaPoistaHei hauskaa, että pähkäillään saman ongelman kanssa! :D Voihan kirjastohuoneet - miksi niiden pitää olla niin vietävän hurmaavan näköisiä?! Haha, toi sun oivallus voi kyllä oikein hyvin pitää paikkaansa! :D
PoistaMeillä muutto tulossa ensiviikon lopussa, nyt olen jo tavaraa lajitellut todella paljon ja edelleen haluaisin turhasta pois, mutta pirun tunnesiteet..
VastaaPoistaKiitos inspiraatiosta pienen epätoivon keskellä, aivan ihania kuvia!
Voi, hurjasti tsemppiä muuttoon, Lemmi! Ja älä, tunnepitoisesta tavarasta on niin käsittämättömän vaikea luopua ja aina jää kaivertamaan se pieni "no mutta entä jos minua joskus kaduttaa, että oon lupunut tästä esineestä"! :o Ja kiitos! :)
Poista